Hieman epämääräinen kansikuva, erikoinen nimi, lupaus esseistä – tämä on näitä kirjoja, että kun varaus kirjastosta saapuu, ei ole oikeastaan mitään aavistusta, miksi tämän alunperin varasin.
Mutta olihan tämä kiinnostava. Jaana Seppänen on kirjoittajana sivistynyt, lukenut, elämää kokenut ja värikäs. Näkökulmia riittää. Johtoaiheina pyöritään muun muassa Louis-Ferdinand Célinen, Emil Cioranin, Ilona ”Cicciolina” Stallerin, Jeanine Moreuan ja Clarice Lispectorin ympärillä. Tarjolla on myös mielenkiintoinen essee Han Kangin Ihmisen teot -romaanista.
Kirjassa on tiettyä akateemisuutta (”Älköön lukija ärsyyntykö alaviitteistä – ne ovat minulle sekä vaivalla että turhautumisella saavutettu jäänne yliopistotäsmällisyydestä että vapautunutta sanan leikkiä saman asian kustannuksella.”), ronskia aistillisuutta ja eurooppalaista kulttuurillisuutta – ranskalainen ja italialainen kulttuuri ovat vahvasti läsnä.
Kannattaa lukea. Seppäsen räiskyvä tyyli poukkoilee suunnasta toiseen tavalla, joka on omiaan herättämään ajatuksia lukijassakin.