Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eletään 80-luvun alkua ja Emily Carringtonin elämä on luisunut jo jonkin aikaa alamäkeä. Vauraiden vanhempien riitaisia avioliitto on päätynyt eroon, ja Emily on päätynyt elämään yhdessä epävakaan isänsä kanssa. Asuinjärjestelyt osoittautuvat toinen toistaan kurjemmiksi, kunnes asuntona on lopulta asuntoauto ilman lämmitystä, vessaa ja juoksevaa vettä. Silti kanadalaisessa maaseudussa on oma hohtonsa, ja Emily saa lohtua eläinhoidokeistaan.
Avulias naapuri Richard perheineen on myös tukipylväs, ja hänestä tulee Emilylle kuin toinen vanhempi. Muistelmissaan Carrington pohtii miten tarina olisi voinut tästä edetä aivan toisenlaiseen loppuun, jossa Richard puuttumisellaan pelastaa pulassa olevan nuoren ja auttaa tämän elämän alkuun. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Richard näki Emilyn haavoittuvaisuuden ja tukiverkkojen puutteen ja päätti käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen.
Tarinan toinen vaihe alkaa kun Emily vuosikymmeniä myöhemmin vahingossa näkee Richardin lauttamatkalla. Tapahtuma osoittautuu vedenjakajaksi, joka saa Emilyn ymmärtämään miten suurta tuhoa hyväksikäyttö on hänelle aiheuttanut ja saa hänet vihdoin hakemaan oikeutta. Jos tämä kuvaus saa muistelmat kuulostamaan joltain voimaannuttavalta kertomukselta, niin siitä ei kuitenkaan valitettavasti ole kyse: lakiprosessi osoittautuu täydelliseksi farssiksi, joka masentaa Emily Carringtonin lisäksi myös lukijan.
Tarina on synkkä, mutta onneksi valoa on sittenkin tunnelin päässä, ja Emilylle tulevaisuuden toivoa edustaa näiden sarjakuvamuistelmien piirtäminen. Emily nimittäin alkaa ymmärtää, miksi hyväksikäyttäjällä on valtaa. Kyse ei ole pelkästään vallasta pakottaa itseään nuorempi ja heikompi seksiin. Kyseessä on myös valta hiljentää uhri saamalla tämä häpeämään tapahtumia, ja salaisuuden hautominen sisällään lopulta tietysti vain suojelee pahantekijää. Emily Carringtonin hiljentyminen loppui tämän sarjakuvamuistelman myötä – taakasta ei ole enää pakko kärsiä yksin.
Carringtonin kerronta sen verran sujuvaa luettavaa, että ei kyllä uskoisi, että hän alkoi opetella sarjakuvantekoa vasta keski-ikäisenä. Esikoisteoksena Our Little Secret onkin todella vaikuttava ja pätevästi kerrottu. Jos jotain kauneusvirheitä haluaa hakea niin teoksessa on muutama kohta, jossa on ehkä vähän turhaa toistoa, mutta siinäpä se oikeastaan onkin. Myös piirustusjälki on pätevästi toteutettua, vaikka ei mitään sen kummempia intohimoja tässä arvostelijassa aiheutakaan.
Carringtonin muistelmaa väistämättä vertaa Glenn Headin sarjakuvamuistelmaan Chartwell Manor, joka myös kertoo nuoruuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kummallekin kertomukselle on yhteistä se, miten pahin tapahtui oikeastaan vasta itse hyväksikäytön jälkeen. Hyväksikäyttö muokkaa kasvavan nuoren itsetuntoa ja käsitystä seksuaalisuudesta, ja omaksuttuja vääristyneitä käyttäytymismalleja alkaa helposti toistamaan myöhemmin elämässään. Glenn Head kärsi hyperseksuaalisuudesta, ja Carrington puolestaan omaksui alistuvan ja hyväksyntää hakevan aseman suhteessa miehiin, joka ajoi hänet yhä uudestaan hyväksikäyttösuhteisiin vanhempien miesten kanssa.
Muistelmat sukeltavat syvälle itsereflektioon ja Carringtonin pohdinnat hyväksikäytön luonteesta ovat oikeasti kiinnostavaa luettavaa. Näin ulkopuolisena sitä ehkä kiinnittää liikaakin huomiota itse hyväksikäyttötapahtumaan, mutta Carringtonin kertomuksessa korostuu miten oleellisia ovat myös ne olosuhteet ja tapahtumat ennen ja jälkeen raiskauksen. Our Little Secret ei ole mitään hauskaa luettavaa, mutta koskettava teos kyllä on ja erittäin mielenkiintoinen. Suosittelen!
