Minulla on ehdottomasti heikko kohta lastenkirjoille, jotka on toteutettu miniatyyreillä. Käsityöläisyyden yhdistäminen tarinankerrontaan, mikäpä sen ihanampaa. Tomi Palosen kirjoittama ja kuvittama sympaattinen Ottonen ja suuri metsä ilmestyi 2019 ja sen jälkeen olen toivonut kirjalle pikaista jatkoa.
Ottonen ja uneksijan puu on astetta filosofisempi kirja kuin edeltäjänsä. Ottonen suuntaa mielipaikkaansa, suuren tammen luokse ja alkaa unelmoida. Ensin Ottonen kuvittelee itselleen keskustelukumppanin: oman itsensä. Aika pian keskustelu oman itsensä kanssa käy kuitenkin tylsäksi, joten Ottonen kuvitteleekin itselleen kokonaisen joukon kavereita. Aluksi kaikki menee hyvin, mutta isossa joukossa puolestaan on vaikea saada yksimielisyyttä ja pian eripura leviääkin kaikkialle.
Jätetään ratkaisu ongelmaan paljastamatta, mutta Palonen onnistuu kuitenkin hienosti kuvamaan miten isosta mittakaavasta katsottuna erimielisyydet muuttuvat paitsi yhdentekeviksi niin miten erilaisuus lopulta myös yhdistää. Kyseessä on oikein kaunis pieni tarina.
Kuvitus on tälläkin kertaa oikein onnistunutta ja tunnelmallista, vaikka miljöö ei olekaan ihan yhtä vaihtelevaa kuin ensimmäisessä kirjassa. Kuvituksen tekninen toteutus on joka tapauksessa mielenkiintoista katsottavaa. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä mitä Palonen keksii kolmanteen kirjaansa, jos ja kun sellainen ilmestyy. Ottosessa on nähdäkseni potentiaalia hyvin monenlaiselle tarinalle.