Miten suomenruotsalainen opiskelijapolitiikka vaikutti Turussa 1970-luvulla ja mitä tapahtuu 2000-luvulla samoille henkilöille? Miten maailma ja maailmankatsomus on muuttunut? Onko nähtävissä moraalista krapulaa? Mainio aikalaisromaani vasemmistoaktivistiryhmän sisäisistä suhteista, toimintaperiaatteista ja –tavoista.
Kirjailija vie lukijansa vähemmistökommunistinuorten maailmaan, tutuiksi tulevat kokoukset, julkilausumat, lehtitilaukset, nimienkeruu tervehdyksiin… Ensin otettiin kantaa rajusti ja sitten otettiin muutama olut ja jatkettiin keskustelua. Pientä kähmintää äänestyksissä, mutta niinhän tekevät muutkin. Mutta miten aika kohteli nuoriaan; Jansson kertoo henkilöistään myös 2000-luvulla, ihanteet ovat karisseet, on moraalinen krapula. Jollakin on vielä kuitenkin selkärankaa sanoa edes välittävänsä jostakin. Julkisesti hyväksyttävää olisi repiä sininen paitansa ja hävetä — näin eivät kaikki kuitenkaan tee!
Jälleen erinomaista suomenruotsalaista nykykirjallisuutta, tätä toivoisi suomennettavan lisää. Ikävä kyllä, kaikki eivät halua näemmä lukea ruotsiksi Janssoniakaan, jolla kuitenkin on erinomainen kirjallisuustausta, mutta vain yksi aiemmin suomennettu romaani.
Itse pidin kirjasta ja suosittelen kaikille aikalaisille sekä aikakaudesta kiinnostuneille. Mainio ja todenmukainen kuvaus aiheesta, lisäksi omaperäinen ja valtavirtojen vastainen käsittelytapa viehättää. Tässä ei pahemmin hymistellä eikä kieriskellä tunnonvaivoissa, kuten joissakin muissa aihetta käsittelevissä romaaneissa. Hiukan ajattelemisen aihetta nykyisen markkinatalous- ja ns. hyvinvointiyhteiskunnan lamabuumin keskelle. Aate ei ole kuollut, se elää kitumisen rajalla.