Claes Andersson, hänet me tunnemme entisenä kulttuuriministerinä tai jazz-pianistina. Minä olen oppinut lukemaan hänen tekstejään ja ihastunut niihin. Suoraa puhetta ja silti niin kaunista ja herkkää, siis paikoitellen.
Oton elämä on ihana kirja. Täynnä pieniä tarinoita Oton elämästä, joka on siis kuin Claes Andersson. Hän työskentelee työhuoneellaan, talossa jossa hänellä on naapurina Tuula, lasten terapeutti. Otto käy ulkona ja miettii asioita ja maailman menoa milloin mistäkin vinkkelistä. Hän palaa muistoissaan kauas lapsuuteenkin ja sitä kautta peilaa asioita.
Tarinat ovat hersyvästi, hyvin runsaalla sanavarastolla kerrottuja ja ne herättävät lukijassa herkkyyttä, välillä naurattaa ja sitten taas laittaa ajattelemaan, muistuttaa omasta eletystä elämästä. Toisinaan nousee pala kurkkuun.
Otto käy läpi äidin kuolemaa, omaa sydänleikkaustaan, rahapelejä, yksinäisyyttä ja monia, todella monia asioita. Olen kulkenut Oton kanssa pitkän matkan, sillä olen lukenut näitä tarinoita Tarinakoukuissa, tarina kerrallaan. Nyt kun ne on luettu, minulla on ikävä Ottoa.
Ottakaa te Otto ja pitäkää hänestä hyvää huolta, tarina kerrallaan.