Muutama vuosi sitten tutustuimme pieneen Herra Pöntiseen, Purjometsän ja Halimasjärven kaikkien pikku ötököiden ymmärtäjään ja tarinoiden muistiinkirjaajaan. Ville Hytösen Ötökkämaan tarinat saavat nyt jatkoa, kun saamme kuulla, kuinka sujuu Ötökkämaan talvi.
Ötökkämaan talvessa tavataan uudestaan vanhat tutut sottapytyt Läntti ja Likakasa, jotka ovat joutua kylpylälomalle. Lisäksi selviää, miksi leipuri JÄÄRÄ aina huutaa nimensä, ja minkälaiseen huimaan seikkailuun pikkuötökkä nimeltä Ippu Pötökkä joutuukaan. Vanha Tuikka hoitaa laulut satujen välissä, ja on muutenkin tunnelmaa ylläpitävä vanha, ystävällinen tuikka. Monia uusia tuttavuuksiakin saadaan: Kiepi on aluksi yksinäinen, mutta lopulta juhlitaan sen häitä. Ja kuka mahtaakaan olla aina rakastuneen Lempiäisen suurin ihastus?
Ville Hytösen sadut ovat mukavia lyhyitä vierailuja ötököiden maailmaan, joka talvella tietenkin on varsin kylmä ja vähän pelottavakin paikka – ainakin ötököille. Onneksi kevään lämpö on jo nurkan takana. Muutamissa tarinoissa tapahtuu melko vähän, tiettyä tiivistämisen tarvettakin olisi voinut olla. Mutta hyvä näin.
Hytösen tarinoita höystää Virpi Pennan erinomainen kuvitus. Penna löytää jokaiseen ötökkäänsä mainiota karakteeria, kuvat ovat värikkäitä, kauniita ja hauskoja. Jos Hytösen tarinakynä ei ehkä ihan samassa terässä ollutkaan kuin Ötökkämaan tarinoissa, pistää Virpi Penna sen sijaan edeltävää kirjaa paremmaksi kuvissaan. Kerta kaikkiaan hienoa työtä!
Meidän perheessämme molemmat Ötökkämaa-kirjat ovat kuluneet nyt tasaisen epäsäännöllisesti aina silloin tällöin. Ainakin 5-vuotiasta (ja ehkä vähän nuorempaakin) Hytösen ja Pennan luomat ötökät kiinnostavat ja naurattavat. Sadut ovat juuri sopivan mittaisia esimerkiksi iltasatukäyttöön. Suosittelen.