Stein Storesen alkaa olla finaalissa. Väsynyt vanha mies kouluttaa uusia rikostutkijoita nollamotivaatiolla. Tarjolle tulee kuitenkin vaihtelua, näennäisesti yksinkertainen keikka: suomalaista huipputiedemiestä pitäisi vahtia Maarianhaminassa järjestettävässä konferenssissa.
Helppo juttu, mutta niinpä vain tutkija löytyykin aamulla huoneestaan kuolleena. Paikallinen poliisi päätyy nopeasti pitämään tapausta itsemurhana, mutta Storesen on toista mieltä. Itsepäinen kun on, hän alkaa penkoa tapausta ja selvitellä, mikä on se suuri salaisuus, josta tiedemies edellisenä päivänä puhui ja jonka aikoi konferenssissa julkistaa.
Joku muukin on asioista kiinnostunut. Välillä Storesen on kilpailijoitaan edellä, välillä kriittisen yhden askeleen jäljessä. Pitkällisen ja vaikean selvittelyn jälkeen Storesen saa tapauksen ratkaistua – mutta lopputulos on vähintäänkin odottamaton.
Osiris on kelpo dekkari, jossa riittää käänteitä ja ajojahdin tuntua. Storesen vaikuttaa kirjan lopussa loppuun ajetulta, joten saapa nähdä, miten Max Manner tästä jatkaa. Onko seuraava kirja jotain aivan muuta, vai tapahtuuko taas päähenkilönvaihdos, jollaisen Manner on tehnyt aiemminkin. Nousisiko Meeri Tarvaisesta uusi päähenkilö? En pitäisi välttämättä pahana asiana.