”Mitä? Ovatko kaikki lähteneet lomalle?
Tämä on katastrofi! Meillähän on konsertti viikon päästä!”
Kutakuinkin edellä lainattu kokoaa mainiosti Orkesteri karkuteillä -teoksen ytimen. Orkesterin jäsenet ovat lähteneet lomailemaan ja kapellimestari on jätetty rannalle ruikuttamaan – ja toivomaan soittajiensa palaavan ennen tärkeää konserttia. Mutta sitten alkaakin maestrolle sadella postikortteja maailmalta: Islannista, Japanista, Portugalista ja Venäjältä, Ranskasta, Kreikasta, Turkista ja Egyptistä, Italiasta, Brasiliasta ja Norsunluurannikolta. Siis vallan monenlaisista maailman kolkista, pienistä kalastajakylistä miljoonametropoleihin.
Postikorttien antamien vinkkien avulla orkesterinjohtaja pääsee kuin pääseekin soittokuntansa jäljille. Symbalisti on päätynyt Venetsiaan pizzoja tarjoilemaan, pianisti ranskalaiselle leirintäalueelle, viulistit helisyttelevät kaupungin ikkunoita Tokiossa ja tuuba ajaa kreikkalaisen laivan rikkoutuneen sireenin virkaa. Pikkuhiljaa orkesteri kerääntyy kokoon.
Orkesteri karkuteillä on piilokirja, jossa on ideaa. Sitä lukemalla tutustuu eri maihin, kaupunkeihin ja siihen teoksen pääasiaan, orkesterin soittimiin. Hienoa. Mitä kirjan kuvitukseen tulee, se on monipuolinen ja värikäs, joskin kun totta puhutaan tämäntyyppinen tyyli ei omaa silmääni erityisemmin miellytä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että teos ei olisi suosituksen arvoinen, se toimii tehtävässään mainiosti. Kaksivuotias etsiskeli soittoniekkoja kiinnostuneena, vähän vanhempi varmasti saisi juonesta kiinni jo suuremmassakin määrin.
Matkailu avartaa!