Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Origins : How the Earth Made Us katsoo ihmiskunnan historiaa poikkeuksellisen mielenkiintoisesta näkökulmasta, eli miten moninaisilla tavoilla maapallon ilmasto sekä geologiset voimat ovat vaikuttaneet lajimme voittokulkuun sekä eri kulttuurien ominaispiirteisiin.
Kirja aloittaa Kenotsooisesta maailmankaudesta, joka alkoi liitukauden lopun joukkotuhosta noin 65 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu yhä tänäkin päivänä. Tätä maailmankautta on leimannut ilmiö nimeltään kenotsooinen viilentyminen, joka alkoi 50 miljoonaa vuotta sitten ja joka kulminoitui 2,6 miljoonaa vuotta sitten alkaneeseen jääkausien aikaan. Ihmisille tällä maapallon viilentymisellä on ollut suuri merkitys.
Kylmempi ja kuivempi ilmasto johti vähitellen ruohokasvillisuuden dominoivien ekosysteemien yleistymiseen. Erityisesti Itä-Afrikan kuivuminen johti esi-isiemme evoluutiossa kriittiseen hetkeen, jolloin siirryimme metsistä savanneille, jossa kahdella jalalla liikkumisesta oli enemmän hyötyä. Ruohokasvillisuuden menestyksellä oli meille merkitystä myöhemminkin, sillä sivilisaatiomme tietysti rakentuu mitä suurimmassa määrin viljakasvien varaan. Siltikin, Lewis Dartnell nostaa tähän liittyen esiin erään mielenkiintoisen seikan. Homo sapiens on ollut olemassa jo 300 000 vuotta, mutta maanviljelys alkoi vasta noin 12 000 vuotta sitten. Miksi vasta silloin?
Näyttää siltä, että saamme kiittää tästä jääkauden – tai tarkalleen ottaen viimeisimmän jäätiköitymisvaiheen – loppumista. Ongelmana ei ollut aikaisemmin se, että maapallo olisi ollut kauttaaltaan liian kylmä tai kuiva maanviljelyksen tarpeisiin vaan se, että jäätiköitymisvaiheessa maapallon ilmasto oli äärimmäisen vaihteleva ja epäluotettava. Jääkaudella eläneiden heimojen mahdolliset kokeilut maanviljelyksen parissa todennäköisesti tyssäsivät ennen kuin ne kerkesivät kunnolla alkaakaan.
Dartnell perehtyy maapallon muinaisiin ilmasto-oloihin laajemminkin. Hiilidioksidin yllättävästä lisääntymisestä ilmakehässä on ikäviä kokemuksia aikaisemminkin historiassa, kuten permikauden joukkotuho tai trias-jurakauden joukkotuho osoittavat. Toisaalta 55 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut Paleoseeni-Eoseenin lämpöpiikkinä tunnettu tapahtuma oli meidän kannaltamme todellinen onnenpotku. Vain 200 000 vuotta kestänyt maapallon lämpeneminen antoi todellisen potkustartin sorkka- ja kavioeläinten evoluutiolle ja myös kaukaiset kädelliset esi-isämme alkoivat ryhmänä kukoistaa tuon ajanjakson jälkeen.
Kirja on äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa, sillä se onnistuneesti pistää ihmisen historian osaksi jatkumoa, maapallomme historiaa, joka on jatkunut jo miljardien vuosien ajan. Erityisesti se, miten Dartnell valottaa esimerkiksi rautamuodostumien, öljyn, hiilen ja maakaasun syntymekanismeja kiinnosti. Tästä kaikesta saamme kiittää kauan sitten eläneitä organismeja ja tähän liittyy myös kirjan suurin yllätys.
Jo jonkin aikaa kivihiilen syntymekanismin on ajateltu olleen seuraavanlainen: kivihiilikaudella (359-299 miljoonaa vuotta sitten) metsät eivät jostain syystä päässeet maatumaan, ja syynä on pidetty sopivan lahottajasienen puuttumista. Puissa kehittyi nimittäin noihin aikoihin aivan uusi aine, ligniini, joka auttoi muinaisia puita kasvamaan aiempaa korkeammaksi, mutta joka ei kuitenkaan hajonnut puun kuoleman jälkeen yhtä helposti kuin selluloosa.
Teoria kuulostaa uskottavalta, mutta sen kanssa on ristiriidassa se, että yksi yleisimmistä puista, josta kivihiiltä muodostui, ei itse asiassa sisältänyt paljoakaan ligniiniä. Toisekseen Kiinassa tehdyt löydöt osoittavat, että kivihiiltä muodostui vielä sen jälkeenkin kun ligniiniä syövän lahottajasienen olisi pitänyt jo ilmestyä. Dartnell pitääkin todennäköisempänä, että saamme kiittää saastuttavasta energiamuodostamme sittenkin silloista geologiaa. Jättimanner Pangaia oli juuri modostumassa, ja mannerlaattojen törmäyksessä yksi törmäävistä laatoista painui alas muodostaen alavan maan, joka jäi usein tulvien alle ja sedimenttien peittämäksi. Normaalisti eroosio kuluttaisi tällaisen maaston, mutta toisen laatan alle painuva mannerlaatta kerkesi kuitenkin sopivasti haudata turpeen mukanaan ennen kuin eroosio pystyi tuhoamaan sen.
Aivan kaikki ei kuitenkaan kirjassa liity muinaisiin tapahtumiin, esimerkiksi maapallon tuulijärjestelmät ja miten eri kulttuurit ovat hyödyntäneet niitä navigoinnissa, on saanut kirjassa oman lukunsa. Myös arokansojen ja maanviljelykulttuurien välisiin konflikteihin paneudutaan, eli toisin sanoen siihen, miten erilaiset kasvillisuusvyöhykkeet muokkaavat niissä eläviä kulttuureja.
Mene ja tiedä. Voi olla, että joillekin Origins : How the Earth Made Us kuulostaa tylsimmältä kirjalta ikinä, mutta itse sanoisin, että juhlat eivät tästä paljoa parane. Erinomaisen mielenkiintoinen kirja onnistuu osoittamaan, miten lukuisilla tavoilla moderni maailmamme kytkeytyy kaukaisiin menneisyyden tapahtumiin, ja toisaalta miten erilainen maailmamme olisi, jos asiat olisivat tapahtuneet menneisyydessä hieman toisella tavalla. Monet Originissa käsitellyt asiat ovat sellaisia, että niihin on tullut törmättyä muissakin kirjoissa, mutta missään muussa kirjassa asioita ei ole vedetty yhtä hyvin yhteen kuin tässä. Dartnell on myös hyvä kirjoittaja, en kokenut kirjaa missään vaiheessa raskaaksi lukea, vaikka kirjan aiheessa kieltämättä olisi potentiaalia siihen. Jos aihe yhtään kiinnostaa niin sanoisin jopa, että kirja on pakko-ostos. Ehdottomasti yksi tämän vuoden huippuja.