Oriana Fallaci tuli tunnetuksi yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä journalisteista. Pelottomasta luonteestaan tunnettu nainen työskenteli sotatoimittajana aikansa kriisipesäkkeissä niin Vietnamissa, Libanonissa kuin Etelä-Amerikassakin. Ennen kaikkea Fallaci tuli tunnetuksi pelättynä poliitikkojen haastattelijana, joka ei pelännyt esittää hävyttömiäkin kysymyksiä aikansa suurmiehiltä ja -naisilta.
Henry Kissinger oli vain yksi joka sai katua karvaasti varomattomuuttaan Fallacin edessä. Pelkääjän paikalle pääsivät myös lukuisat muut aikansa ykkösnimet kuten Ruhollah Khomeini, Deng Xiaoping, Golda Meir ja Haile Selassie. Oriana Fallaci oli melkein aina ankara vallanpitäjiä kohtaan, sillä hän ei sietänyt valtaa ja vapauden kaipuu ja taistelu kaikenlaista sortoa vastaan leimasikin hyvin voimakkaasti koko hänen uraansa ja henkilökohtaista elämäänsä.
Fallaci itse ajatteli lapsuuden kokemustensa Italian partisaanien joukossa muovanneen hänestä sellaisen kuin hänestä tuli; järkähtämättömän ja ikuisesti kriittisen kaikkea kohtaan. Valitettavasti ne ominaisuudet, jotka tekivät Fallacista niin erinomaisen toimittajan ja kirjoittajan, tekivät hänestä aivan mahdottoman ihmisen yksityishenkilönä.
Elämäkerta maalaa Oriana Fallacista kiehtovan kuvan; ehdottoman ja vaikean luonteen omaava nainen oli läheisilleen antelias ja rakkaudessaan aina hauras, mutta silti kyvytön anteeksiantoon. Fallaci itse piti ihmisen tärkeimpänä ominaisuutena rohkeutta ja sitä hänelle kyllä oli suotu kymmenen ihmisen edestä.
Vanhoilla päivillään Oriana Fallaci siirtyi journalistin töistä yhä enemmän kirjallisuuden puolelle, joka olikin aina ollut hänelle se varsinainen kutsumus. Silti maailman tapahtumat eivät jättäneet Fallacia rauhaan. Syyskuun 11. päivän tapahtumat herättivät erakoituneen ja syöpään kuolevan kirjoittajan tekstit vielä kerran estradille, hänen hyökätessä voimakkaasti islaminuskoista maailmaa vastaan.
Cristina de Stefanon kirjoittama elämäkerta ristiriitaisen journalistin elämästä on vangitsevaa luettavaa. Miellyttävillä ihmisillä on harvoin tarvetta – tai kenties kyynärpäitä – raivata tiensä huipulle asti, mutta eipä menestys sekään ole mikään tae onnesta. Vähän ennen kuolemaansa Fallaci kirjoitti elämästään: ”Pääosassa onneton. Elämäni kului vailla rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa.”
Erinomainen elämäkerta erityislaatuisesta ihmisestä, tylsää hetkeä Oriana Fallacin matkassa ei tule.