Piper Kerman eli huoletonta nuoruuttaan, matkusteli, juhli ja siinä sivussa tuli tutustuneeksi vääriin ihmisiin. Ihmisiin, joille hän suostui tekemään palveluksia ja lopulta erään palveluksen, joka muutti hänen loppuelämänsä. Hän kuljetti maasta toiseen matkalaukullisen rahaa, huumerahaa… ja jäi kiinni. Hän joutui vastuuseen teostaan vasta 10 vuotta myöhemmin, jolloin tuomio pantiin täytäntöön.
Miltä tuntui, kun hyvän uran luonut, hyvin koulutettu, menestyvä ja kestävän suhteen Larryyn, nykyiseen aviomieheensä, luonut Piper saa tietää joutuvansa 15 kuukaudeksi vankilaan? Kirja kertoo Piperin elämästä naisvankilassa, hänen tapaamistaan erilaisista ihmisistä sekä päivärutiineista. Se kertoo myös naisten uskomattomasta kekseliäisyydestä muun muassa pukeutumisen, koristelun, meikkaamisen sekä ruuanlaiton osalta, lojaaliudesta sekä ystävyyssuhteiden kehittymisestä. Pahinta ehkä oli lopulta joutuminen todistajaksi isoon oikeudenkäyntiin toisella puolella maata, jonne hänet kuljetettiin ja jossa hänet sijoitettiin täysin erilaisiin olosuhteisiin. Oloihin, joissa hän tapasi lopulta myös naisen, joka oli vietellyt hänet mukaan toimiinsa ja jolle hän oli jo vuosien mittaan vannonut kostoa…
Orange is the New Black on avoin tilitys siitä, miltä tuntuu jättää oma turvallinen maailma taakseen ja miten vaikeaa sinne onkaan palata takaisin. Millaista palaaminen onkaan pidemmän aikaa vankilassa viettäneille, kouluttamattomille ja ammattitaidottomille sekä mahdollisesti mielenterveysongelmaisille naisille, joilla ei ehkä ole perhettä eikä kotia odottamassa? Piper ottaa myös kantaa oikeusjärjestelmään, koulutuksen järjestämiseen tai lähinnä sen puutteeseen sekä maan vankeinhoitojärjestelmän olennaisiin epäkohtiin, väkivallattomien pikkurikosten pitkiin tuomioihin sekä maan korkeaan vankilukuun (vuonna 2013 USA:ssa on lähes 2,5 miljoonaa vankia telkien takana, lisäksi ehdonalaisessa tai vapautettuna, mutta valvonnassa on yli 5 miljoonaa henkilöä). Lapsivangit, yksityiset vankilat, lähes olematon palkka tehdystä oikeasta työstä sekä monet muut asiat tulevat myös esille.
Kirja on intensiivinen, tunteikas, toisinaan hupaisa ja välillä kammottavakin kertomus vankilan arkipäivästä, vartijoista ja yksityisyyden täydellisestä puuttumisesta – kaikesta, mikä kuuluu vapauden menettämiseen. Kerman ei pyri puolustelemaan tekoaan, hän haluaa vain kertoa ulkopuolisille, miltä lusiminen todella tuntuu…
Kirja on ollut pohjana tehtäessä suosittua sarjaa Orange Is the New Black, jonka ensimmäinen tuotantokausi herätti sekä suurta innostusta että antipatioita ja paljon keskustelua useissa maissa. Katsoin myös sarjan ja totean tässä, että sarja on kyllä koukuttava, mutta kirjan kanssa sillä ei ole kovinkaan paljon yhteyttä (tämä näin varoituksena sarjaan ihastuneille). Suosittelen mieluummin kirjaa hyvänä esimerkkinä siitä, millaista olisi joutua vankilaan jonkin nuoruuden virheen takia vasta pitkän ajan kuluttua. Se koskee!