Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Kaikki minkä puolesta olin uurastanut, vuosien mittaiset opintoni, tähtäsivät nimenomaan siihen, että pyrin hankkimaan itselleni tämän yhden etuoikeuden: saada nähdä ja kokea muitakin totuuksia kuin ne, jotka isä minulle antoi, ja rakentaa niiden avulla oman mieleni.”
Näin pohtii yliopisto-opiskelija Tara Westover, mutta voi, miten pitkän matkan hän joutuikaan kulkemaan päästäkseen tähän asti! Taran elämä on uskomaton selviytymistarina pois henkisestä ja hengellisestä ahtaudesta kohti omaa elämää, omaa ajattelua, omaa minuutta.
Tara Westover syntyi Yhdysvaltojen Idahossa vuonna 1986 tiukan uskonnolliseen mormoniperheeseen, joka piti hallitusta suurimpana vihollisenaan ja odotti kiihkeästi Jeesuksen toista tulemista, jonka piti tapahtua viimeistään vuosituhannen vaihteessa, kun tietokonejärjestelmät romahtaisivat ja koko infrastruktuuri sitä myöten. Hallituksen lisäksi toisena suurena vihollisena olivat lääkärit ja heidän edustamansa koululääketiede; niinpä valtaosa suuresta lapsikatraasta oli syntynyt kotona, eivätkä heidän elämänsä alkuun kuuluneet sellaiset asiat kuin syntymätodistukset tai rokotukset. Tara itsekään ei tiennyt tarkkaan, minä päivänä hän oli syntynyt, eikä äiti moista yksityiskohtaa muistanut.
Perheen pääasiallisena tulolähteenä oli ankaran autoritaarisen isän hoitama romuttamotoiminta, johon lapset saivat osallistua heti kun kynnelle kykenivät, mikä olikin mahdollista, sillä eihän heitä laitettu hallituksen propagandaa levittävään kouluun. Äiti sitten opetti heitä kotona minkä taisi ja ehti, sillä hänen erityisalaansa oli yrteillä ja kasvisuutteilla parantaminen, ja vähitellen hänestä tuli itseoppinut lapsenpäästäjä lähiseuduille ja vuosien kuluessa menestyvä homeopaattisten lääkkeiden valmistaja ja niin sanottujen chakrojen kautta parantaja.
Romuttamotyö oli vaarallista ja onnettomuuksia sattui, mutta eipä niitä juurikaan yritetty estää, sillä isä uskoi kaiken tapahtuvan Jumalan tarkoituksen mukaan. Mutta nuorelle Taralle oli varmaankin kaikista pahinta persoonallisuushäiriöisen Shawn-veljen harjoittama jatkuva väkivalta ja piinaava kiusaaminen.
Entä sitten se opintie, josta kirja varsinaisesti kertoo? Osa lapsista oli hyvinkin tiedonhaluisia, ja Tara kuului heihin, mutta vasta 17-vuotiaana hän onnistui lähtemään kouluun. Tiedot ja taidot vain olivat kovin vähäisiä edes paikallisen mormonicollegen tasoon nähden. Hyvänä esimerkkinä tästä oli holokaustin käsite, jota hän ei ollut koskaan kuullut, ja mistäpä olisikaan, sillä isä uskoi enemmän salaliittoteorioihin juutalaisten maailmanvallasta ja Siionin viisaiden pöytäkirjojen olemassaoloon.
Mutta Tara yritti ja puursi, epäonnistui, yritti uudestaan ja onnistui jopa niin hyvin, että sai lopulta stipendin huippuyliopistoon. Opinnot alkoivat sujua sinänsä mainiosti, mutta nuori nainen ei tuntenut olevansa kotonaan oikein missään: Cambridgessa hän oli outo lintu, mutta myös kodin ilmapiiri alkoi tuntua yhä kaukaisemmalta. Joka tapauksessa on sydäntäsärkevää, miten kauan Tara yritti luoda suhteita vanhempiinsa, miten usein hän matkojen päästä kävi lapsuudenkodissaan ja halusi uskoa julman Shawnin muuttumiseen.
Tara osoitti vuosien kuluessa yhä enemmän taipumuksia akateemiselle uralle, ja lopulta hän väitteli historian tohtoriksi Cambridgessa vuonna 2014. Tässä vaiheessa kotona oli tapahtunut jo paljon kaikenlaista, ja Taran oli pakko tehdä lopullinen ratkaisu sen suhteen, halusiko hän seurata omaa tietään vai kuunnella vanhempiaan.
Opintiellä on harvinaisen koskettava kirja. Sen lukeminen avaa näkymän maailmaan, jota ei uskoisi enää nykyaikana olevan olemassakaan, ja se on hyvin herättävä elämys meille kaikille, jotka olemme pitäneet koulutusta itsestäänselvyytenä.
