Marian elämä on saanut väärän suunnan. Lisäksi hän on saanut haltuunsa käsiaseen, hieman käteistä ja suunnitelman. Hän ottaa oikeuden omiin käsiinsä: kostaa niille joille kostaa pitää, ja vaatii anteeksipyyntöä niiltä jotka syntiä ovat tehneet. Niin, korottaako Maria itsensä Jumalan asemaan vaiko Saatanan? Ja minkä tulimeren läpi onkaan kuljettava ennen kuin asiat ratkeavat.
Jumalasta ei voi puhua varmasti. Melkein kaikesta muusta voi.
Jos jonkun Kari Hotakainen osaa, niin omasta kulmastaan pakkomielteisen putkinäköisesti maailmaa tarkastelevien ja näkemyksensä rajoissa suoraviivaisesti toimivien hahmojen asemaan asettumisen. Joku sanoisi näitä hahmoja sekopäiksi, mutta ovatko he tosiaan sitä? Opetuslapsen päähenkilö Mariassa on Juoksuhaudantien Matti Virtasta, Sydänkohtausten Raimo Kytöniemeä ja Klassikon Kari Hotakaista. Maria on määrätietoinen, looginen, häikäilemättömän väkivaltainen hahmo. Mistä hänen vihansa ja valintansa kumpuavat, ei ole ihan niin selkeää eikä perusteltavissa, mutta nimenomaan toimijana ja toteuttajana hän on pysäyttämätön.
Kun mukaan tulee virkavalta ja kolme ihmistä kaapanneen Marian kanssa aletaan neuvotella, lähtee Opetuslapsen finaali todella lentoon. Kari Hotakaisen dialogi on vakavaa, toteavaa, eikä joutavanpäiväiselle lätinälle ole tilaa. Poliisin neuvottelijasta Maria saa tasavertaisen parin, kun siihen asti hän on hallinnut tilaa kumivasaransa ja pistoolinsa voimalla. Voiko neuvottelija todella laittaa terroristin kova kovaa vasten, kun pelissä on ihmishenkiä?
Kari Hotakaiselta ovat vitsit loppuneet, eikä hän varmaankaan ole koskaan kirjoittanut näin tylyä ja väkivaltaista tarinaa. Hotakaisen kieli on armotonta, alleviivaavaa, tarkkaa. Kaiken kaikkiaan Opetuslapsi on erinomainen romaani. Kannattaa lukea!