”Heinäkuun kahdeskymmenesensimmäinen yö, silloin se iskee. Jokavuotinen ahdistus siitä, että jälleen yhtä elämän kesää ei enää lasketa kuukausissa, vaan vaivaisissa viikoissa ja päivissä.”
Annika Lutherin uusi romaani sijoittuu kuvitteelliseen Diktonius-kouluun Helsingin Töölössä. En muista lukeneeni paljonkaan koulumaailmaan sijoittuvia romaaneja ainakaan opettajien näkökulmasta kerrottuina, mutta Opettajainhuone korvaa tämän puutteen, ja tekeekin sen ihan mainiosti.
Romaanin päähenkilönä on opettajakollektiivi, josta parhaiten nousevat esiin ikävässä avioliitossa elävä kieltenopettaja Tove, keski-ikäinen homoseksuaali historianopettaja Max sekä liike-elämästä koulumaailmaan siirtynyt matemaattisten aineiden opettaja Freddu. Lukuvuoden aikana koulussa tapahtuu yhtä ja toista. Oppilaat räpläävät kännyköitään, litkivät energiajuomaa ja yrittävät poimia marjoja perinteeksi muodostuneena puolukkapäivänä. Opettajainhuoneessa on klikkejä ja takanapäinpuhumista mutta myös onnistumista ja iloa. Max joutuu jäämään sairaslomalle ikävän koulukiusaamistapauksen jälkeen, mikä onkin kirjan herkimmin kerrottuja tarinoita; sen varjoon jää – tekisi melkein mieli sanoa pakollinen – rakkausjuonikin.
Lutherin kirjassa on paljon huumoria ja sarkasmiakin, mutta myös vakavampia sävyjä. Uskoisin että ainakin koulumaailmassa elävät sekä opettajat että oppilaat pitävät siitä.