Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Rikas perijätär katosi 27.5.2009. Pian katoaminen paljastui sieppaukseksi. Rikosta alkoi tutkia Helsingin rikospoliisin väkivaltarikosyksikkö, jota kutsutaan myös murharyhmäksi. Yksikön tutkijat tekivät pitkää päivää selvittääkseen erikoisen, Suomen rikoshistoriassa poikkeuksellisen sieppauksen ja sen tekijän. Sieppaaja, turkulainen juristi Juha Turunen, saatiin kiinni teon jälkeen ja tuomittiin yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen.
Operaatio Ullakko -kirjassa sieppaaja Juha Turusesta maalataan lyhytjännitteisen, elämäänsä pettyneen miehen kuva. Turunen oli monessa mukana, mutta taloudelliset ongelmat vaivasivat, eikä hän tuntunut saavan mistään ansaitsemaansa arvostusta. Vaalikampanjakin epäonnistui ja tuotti muutenkin kiireiselle miehelle vain lisää työtä. Salaisuuksia kertyi yhä enemmän, ja ne alkoivat vaikuttaa mieleen ja kehoon. Sieppaus oli ratkaisu rahahuoliin, mutta Turunen ehti iloita rahoistaan vain hetken. Kiinnijäämisensä jälkeen hän sepitti mielikuvituksellisen tarinan venäläisistä kiristäjistä, jotka olivat pakottaneet hänet mukaan sieppaukseen. Sadut eivät auttaneet, sillä Turunen jäi nopeasti kiinni valheista, ja hänen kätkemänsä lunnasrahatkin löytyivät.
Mika Mölsä kuvaa Turusen sieppaussuunnitelmaa tarkasti. Sen yksityiskohdat ovat välillä niin epätodellisia, että on hankalaa muistaa kyseessä olleen tositapaus. Turunen käytti muun muassa televisiosta tuttuja keinoja poliisin harhauttamiseen: hän pyyhki uhrinsa asunnon pintoja kloriitilla ja kirjoitti kiristysviestinsä englanniksi tavalla, jonka toivoi viittaavan ulkomaalaisten sieppaajien joukkoon.
Operaatio Ullakko -kirjasta käy ilmi, että sieppausta selvitti valtava määrä poliiseja. Pakkokeinotuomarikin päivysti poliisitalolla, jotta ylimääräistä aikaa ei olisi kulunut turhaan matkusteluun. Koska sieppaukset ovat Suomessa harvinaisia, asiaa selviteltiin myös kansainvälisellä tasolla. Poliisit kysyivät neuvoja brittiläiseltä sieppauksiin ja kiristyksiin erikoistuneelta ryhmältä, ja sen kaksi jäsentä kävi Suomessa tutkimassa tilannetta. Britit antoivat ohjeita, mutta ne liittyivät lähinnä lunnaiden luovuttamiseen liittyviin käytäntöihin. Muihin neuvoihin ei ollut tarvetta, sillä britit pitivät suomalaisten viranomaisten toimia ammattitaitoisina. Suomalaiset pitivät yhteyttä myös ruotsalaisiin viranomaisiin.
Mölsän kirjasta selviää, että poliisitutkinnan alussa tilanne oli sekava. Poliisi selvitti nopeasti, että sieppaaja toimi Turusta ja Raisiosta käsin, mutta kaikki muu oli yhä hämärän peitossa. Paljon jouduttiin tekemään turhaa työtä. Romanialainen haitarinsoittajakin onnistui aina ilmaantumaan sinne, missä tapahtui.
Mölsä kirjoittaa objektiivisesti ja kiihkottomasti. Turusen tekemä rikos on jo itsessään niin erikoinen, ettei sen kuvailuun tarvita amerikkalaistyylistä paisuttelua. Toimittajan tausta näkyy miellyttävällä tavalla. Erityisen arvostavasti Mölsä kuvaa poliisin toimintaa hankalan jutun ratkomisessa, mutta hän osaa ujuttautua Turusenkin nahkoihin. Operaatio Ullakko on nopealukuinen, kiinnostava kirja.