Mitä tapahtui Suomessa keväällä 1940, kun Stalinin Puna-armeija oli kaappaamaisillaan koko maan?
Siitä alkaa melkoinen seikkailu, kun Aleksi pestautuu agentiksi ja Mannerheimin, tuttavallisesti kirjassa vain Marskin, käskystä lähtee toimeen. Aleksi joutuu mitä moninaisimpiin ja kiperimpiin tilanteisiin niin Venäjällä kuin Saksassakin.
Alunperin olin sitä mieltä, etten jaksa mitään sotaromaania lukee, mutta kun aloitin, niin sitten se vaan läksi viemään. Arto Ahlbergin tyyli on sellainen, että kun teksti ottaa haltuun, niin siinä ei voi muuta kuin mennä mukana. Se ikäänkuin otti kainaloon, että nyt mennään.
Aleksi joutuu seikkailemaan siellä sun täällä ja on jatkuvasti pahoissa paikoissa. Hän on sellainen salaisten asioiden hoitaja, joka surffailee paikoissa, joissa hänen ei missään nimessä pitäisi olla. Kun hän sitten lähes ensimmäisessä kohteessa tapaa naisen, niin sehän sitten jää hänen mieleen aika lailla.
Monien mutkien ja matkojen jälkeen Aleksi on taas siinä pisteessä, että palaa sydämensä valitun luokse, vaan tämäpä ei siellä enää olekaan ja taas alkaa uusi seikkailu. Miten Aleksi löytää hänet?
Operaatio Poro – miten paljon siinä on totta ja mikä tarua, jää sitten lukijan mietittäväksi. Kaiken kaikkiaan tarina on varsin mielenkiintoista luettavaa, koska siinä kohtaavat niin monet tunteet.
Koko kirja on kuin vuoristorata, jossa mennään koko ajan uudestaan. Juuri kun luulee, että no niin, nyt se loppui, niin se alkaakin uudestaan.