Oopperan Grillin jonossa ikään kuin seison – ihka ekana, kukaan ei peitä näkyvyyttä ja kuulen kaiken, mitä snagaristi Tapani Kinnunen rupattelee. Runoilija on kertonut juuri Liesituulettimesta, ja kun aikaa on kulunut huitkotva hän lopettelee puhumisensa selvitykseen, miten Päässä tuulee, kun matka on loppu. Vielä encorena laskettelee Tasca de Pacon, joka on grillilistan täydennyksenä. Jonossa ei tule vilu, vaikka tuulee, sillä sen verran värikkäästi myyjä tuotteitaan esittelee, lämpimästi tarattelee.
Nyt omassa päässä leudosti tuulee, kaikesta mitä olen kuullut! Onneksi pian tuon kaiken voi kuulla uudestaan äänikirjana.
Olemme (lava)runoilija Kinnusen pakeilla. Oopperan grilli on joensuulaisturkulaisen Tapani Kinnusen (s. 1962) yhdestoista runokokoelma. Se on seestyneen runoilijan rauhoittava teos, tai seestynyt teos rauhoittuneen runoilijan – kuinka vaan. Enimmät remujuhlinnat ovat takana, on aika kiittää Riikka-vaimoa ja kannustaa Venla-tytärtä. Jotensakin oudohko tilanne runoilijalle itselleen kotiutua: syödä, juoda, olla kotosalla katselemassa kun pesukone linkoaa ja
”Linnut visertävät, kissat mouruavat, mä olen sun hoochie coochie man!”
Ihmekös, jos panee satiirisoimaan, vanhasta muistista:
”Tämä menee nyt
päin persettä!”
Asetuttava kuitenkin on, muttei se merkitse, etteikö Kinnunen inspiroisi edelleen ja pitäisi lukijaansa otteessaan, nyt ei kuitenkaan kurkusta puristaen.
Lempeä, lämmin, empaattinen pohjimmiltaan on runoilijan ote. Vilpitöntä, vailla falskiutta. Toteavaa: Näin on, eikä muuten voisi olla. Setämies mikä setämies se tässä. Tuntunee kaikin:
”Pala minusta lähti tänään patologille.”
Lievää vinoilua monin paikoin, myös kejosmaista itseironiaa ikkunasta katsellessa lasten hiekkalaatikkoa: ”Punainen pallo kuuluu runoilijan nenään.” Entä miten käy etelän hotellissa koronapassin taakse kirjoitetuille runoille:
”Viikonlopulla siivooja siivoaa ne roskiin.”
”Hänen aurinkolasinsa peittävät puolikaupunkia.” Ysikymppisen ruotsalaisnaisen rillit, aikanaan kuuman misun, joka nyt keikistelee parvekkeella pikkuhoususillaan. On Kinnusesta moneen lähtöön, hänen hyperbolansakin ovat tarpeeksi suuria!
Tämmöistä helpohkosti sulatettavaa ja sulavaa tarjoaa Tapani Kinnunen, minkä lukuisin esimerkein yllä näytin ja todistin. Ja jos vielä jää vähän nälkä ja jano ja huikoo, sen kuin riipaisee kurkunkostukkeeksi Kinnusen tarjoamaa Maitoa ja alkoholia sekä ainaiseen näläntunteeseen Kinnusen Ainainen nälkä.