Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tutustuin Olli-Pekka Tennilän runouteen Lemmonommel-kokoelman myötä. Se nosti Tennilän runouden minun kiinnostuslistallani pykälää korkeammalle, joten tämä edellinen kokoelma oli syytä ottaa lähempään tarkasteluun. Ontto harmaa ilmestyi vuonna 2016 ja palkittiin silloin vuoden aforismikirjana. Raati kuvasi teoksen olevan mietitty ja tiivis kokonaisuus, jossa harkittu tekstien sijoittelu antaa tilaa ajatusten äärelle pysähtymiselle.
Perustelut osuvat nappiinsa ja ”aforistinen” on tosiaan ensimmäinen kuvaus, joka Tennilän runoudesta mieleen tulee. Pieni kirja on huolella tehtyä työtä. Se on käsityötä: ladonta on Tennilän ja Raisa Marjamäen tekemää ja teos on painettu itse ilmeisesti jonkun sukulaisen kellarissa Kuopiossa. Jo Marjamäen Ei kenenkään laituri -teoksen kohdalla ihastelin käsityön jälkeä ja sama pätee tähänkin. Ontto harmaa on kirjana erittäin miellyttävä.
Maan johtavat tautologit yrittävät saada sanotuksi
jotakin itsestään selvää.
Tennilä leikittelee kielellä ja ajatuksenkatkelmilla. Osa ajatuksista on hyvinkin syvällisiä, osa on ehkä vain olevinaan. Jotkut ajatukset jäävät kesken ja lukija jatkaa tai on jatkamatta; eihän näistä jokainen maaliinsa osu ja varmasti vaihtelee, mikä kenelläkin. Osumaprosentti on kuitenkin riittävä, jotta kokoelman äärellä saa useita tilaisuuksia ilahtua herkullisista oivalluksista. Tekisi mieleni ripotella tämäkin teksti täyteen lainauksia.
Niiden saarten joukko, jotka ovat jääneet nimettömiksi
ja kaikkien niiden saarten joukko, joiden nimeksi on jäänyt
Nimetön.
Näihin aiheisiin tunnen, jostain syystä, selittämätöntä vetoa.
Saari tarkoittaa, että jossain on manner,
täysin veden ympäröimä, saarta suurempi,
yhtenäinen maa-alue.
Manner puolestaan tarkoittaa, että jossakin on saari,
veden kokonaan ympäröimä mannerta pienempi alue.
Tennilä julkaisee omia kokoelmia harvakseltaan. Kahden kokoelman otannalla laatu on korkealla, joten jos harva julkaisutahti on laadun tae, en valita. Näin oivaltavaa runoutta on ilo lukea, näissä harvoissa maisemissa on levollista vaeltaa.
