Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Melko lailla ajaton Onni-poika -sarja on ollut osa meidän perheemme kirjallista elämää jo vuosia. Onni-pojan kanssa on opeteltu sanoja, mietiskelty päiväkotiin menoa ja yökyläilyä ilman vanhempia, kierrätetty sekä keskusteltu siitä, miksei aina voi saada kaikkea sitä, mitä tuntuisi kivalta omistaa. On matkailtu, aloitettu eskaria ja puuhailtu keittiössä. Ja vaikka mitä muuta. Onni-poika on siis mainio sarja, eikä vähiten sen vuoksi, että sen parissa viihtyvät niin lapset varsin suurella ikähaarukalla kuin aikuisetkin. Onni on vähän niin kuin Suomen Mikko Mallikas, ihan tavallinen ja siksi niin mahtava poika.
Muutama vuosi sitten ilmestynyt Onni-poika osoittaa mieltä on sarjan viidestoista osa. Onni perheineen saa kuulla, että heidän lähipuistonsa on jäämässä uuden autotien ja ratikkalinjan alle. Juuri se puisto, jossa on aina ihmisiä kävelyllä ja jossa Onnikin oppi pienenä kävelemään. Se, jossa on parhaat kiipeilypuut ja jossa asuu siilejä. Puisto on siis pelastettava, eikä siihen auta muu kuin nousu barrikadeille. Yhdessä naapurien kanssa Onni perheineen ryhtyy toimeen ja lopputuloksena syntyy hieno tapahtuma mielenosoituskyltteineen ja puistonpelastuspullineen.
Sanna Pelliccioni on jälleen kerran onnistunut lähestymään valitsemaansa teemaa mainiosti lasta puhuttelevalla tavalla. Mielenosoitus ei ole se yksinkertaisin tai tavallisin aihe lastenkirjalle, mutta Onni-poikien sarjaan se sopii mitä parhaiten. Sillä, miten kolmevuotias juonen lopulta käsittää, ei liene tässä kohtaa merkitystä, tärkeintä hänen näkökulmastaan on, että kirjasta löytyvät Onni, Olavi, äiti ja isi. Tässäkin Onni-kirjassa riittää siis lukemista sekä pohdiskelemista pitkäksi aikaa. Ja tämä juuri tekee sarjasta niin erityislaatuisen.
