Onni-poika on jo aika iso on neljäs Onni-poika -kokoelma sisältäen teokset Onni-poika menee mummolaan ja Onni-poika menee eskariin. Reilun kymmenen vuoden ja neljäntoista kirjan ajan ihastuttanut Onni-poika on siis selvästi ottanut paikkansa suomalaislasten kirjahyllyissä. Tuo vähän hassunnäköinen pikkupoika tuntuu löytävän aina uusia lukijoita; siitä kertovat selvää kieltään esimerkiksi nämä kokoelmateokset.
Kun joitakin vuosia sitten aloin tutustua Onni-poikaan tarkemmin, huomasin hyvin nopeasti, kuinka viehättäviä hänestä kertovat kirjat ovatkaan. Aiemmin suorittamani nopeat vilkaisut eivät olleet avanneet minulle niiden maailmaa ja näin edessäni ainoastaan hieman oudonnäköisen päähenkilöhahmon melko pelkistetyissä maisemissa. Mutta ei; Onni on ihastuttava poika, joka kasvaa ja kokee kirjojen mukana. Mikä parasta, Onni tekee ihan tavallisia asioita, niitä pienille lukijoille tärkeitä juttuja.
Tässä neljännessä kokoelmakirjassa Onni pääsee tekemään jo aika isojen poikien juttuja: yökyläilemään mummon ja papan luona ihan itsekseen ja aloittamaan eskarin. Vaikka molemmissa kokemuksissa onkin omat jännittävyytensä, ne ovat tietysti ihan mahtavia juttuja. Sellaisia, jotka säilyvät muistojen kirjassa pitkään. Mikä voisikaan olla parempaa, kuin käydä papan kanssa salaisella nuotiopaikalla tai tehdä mummon kanssa lakanamaja, saunoa, juosta ulkona ja laittaa pappa nukkumaan lattialle. Entä kuinka ihanaa onkaan löytää uusi ystävä.
Onni-poika -sarja on ehdottomasti suosituksen arvoinen. Kuten sanottua Onni kasvaa kirja kirjalta ja näinpä hänen touhuihinsa tutustuminen kannattaakin aloittaa jo melko pienen lapsen kanssa alkaen sarjan ensimmäisestä osasta Onni-pojan puuhakas päivä, jossa tutkitaan sen nimen mukaisesti Onnin elämän tärkeitä asioita yhtenä ihan tavallisena päivänä.
Siis Onni-pojalle ilman muuta suositus. Loistosarja, joka toivon mukaan saa yhä jatkoa.