Dion Khrysostomos: Onnellisuudesta

Juhana Torkki on tehnyt jo kaksi oivallista teosta antiikin ajattelijoista. Nyt Plutarkhoksen ja Senecan jälkeen vuorossa on Dion Prusalainen (n. 40–120), kreikkalais-roomalainen reettori, sofisti ja kirjailija. Dion tunnettiin lisä­nimellä Khrysostomos, Kultasuu, kiitos hyvien puheenlahjojensa.

Esipuheessaan Torkki kertoo, miten Dion sai eläessään kokea maallisen mai­neen ja kunnian heittelyt. Hän kasvoi vauraassa perheessä, mutta rahat kato­sivat isän kuoltua. Dion hankkiutui valtakunnan laitamilta nykyisen Turkin Bursasta pääkaupunkiin Roomaan ja nousi siellä keisari Vespasianuksen suosioon. Seuraava keisari Domitianus vihasi kuitenkin filosofeja ja karkotti Dionin muiden filosofien tapaan. Dion päätyi kiertelemään Rooman valtakun­taa kulkurina viidentoista vuoden ajan.

Tämä sopi Dionille hyvin, pääsihän hän samaistumaan esikuvaansa, kyynikko­filosofi Diogeneehen. Dominitianuksen kuoltua Dion pääsi taas keisarilliseen suosioon Nervan ja Trajanuksen myötä. Loppuelämänsä hän vietti kotiseu­dullaan huomattavana vaikuttajana, kunnes elämänsä loppupuolella hän ajau­tui taas vaikeuksiin. Dionilta on säilynyt noin 80 puhetta ja dialogia, joista Torkki on valikoinut kokoelman tekstejä, jotka liittyvät tavalla tai toisella onnel­lisuuden tavoitteluun.

Puheessaan tyranniasta Dion kuvaa, miten oivallista on kyynikkofilosofi Diogeneen elämä verrattuna Persian kuninkaaseen. Dion kuvaa, miten Persian kuningas on kaikista ihmisistä onnettomin: ”Yhtäkään päivää kuningas ei elänyt kevyesti, niin että olisi huomannut olevansa pelkäämättä pahinta.” Tämä yksinvaltiaiden raskas taakka tulee kieltämättä mieleen, kun tämän päivän tyrannien elämää ajattelee; vaikuttavatko he, joilla pitäisi olla kaikki, todella onnellisilta? Useimmiten eivät.

Puhuessaan vapaudesta Dion soimaa ihmisiä, jotka itse köyttävät itsensä monin keinoin tavoitelleessaan onnea ja vapautta.

Teitä ei ole sidottu vain yhdellä tai kahdella köydellä vaan tuhansilla, ja ne puristavat ja painavat teitä paljon enemmän kuin niitä, jotka raahautuvat eteenpäin ketjuissaan, pannoissaan ja kahleissaan. Heille on sitä paitsi mahdollista katkaista kahleensa, vapautua ja paeta, kun taas te kaiken aikaa vahvistatte siteitänne, lisäätte niitä ja teette niistä yhä lujempia.

Kannattaakin miettiä, millaisilla kahleilla itseään sitoo ja rajoittaa. Onko jokainen uusi ja näppärä kodinkone, älypuhelinsovellus tai muu elämää parantava yksityiskohta oikeasti hyväksi, vai vain yksi seitinohut, näkymätön side, joka raskauttaa velvollisuuksien taakkaa?

Juhana Torkki on jälleen kerran tehnyt hienoa työtä tuodessaan antiikin ajat­telun parhaita paloja meidän luettavaksemme. Teoksessa on myös erinomai­nen laaja esipuhe, joka taustoittaa hyvin Dion Prusalaisen elämää. Itse teksti­en suhteen Seneca ja Plutarkhos olivat kenties antoisampia, mutta lukemisen arvoinen tämäkin oli.

Toivottavasti tämä hyvä työ saakin jatkua. Monesti näistä vanhoista kirjoituk­sista löytyy mitä oivallisimpia ajatuksia, jotka eivät ole vanhentuneet lainkaan ja päin vastoin ovat saaneet uutta terää vuosituhansien aikana. Ihminenhän ei pohjimmiltaan muutu mihinkään, kaksituhatta vuotta on ihmisen evoluutiossa silmänräpäys.

Tavallisen ja valtaa vailla olevan ihmisen kuvitelmat ja himot ovat hauraita ja haihtuvia, eikä niistä seuraa mitään harmeja. Niin kuin unet katoavat saman tien vuoteesta noustessa eivätkä ne sanonnan mukaan kestä aurinkoa ja päivää, suurin piirtein samoin käy tuollaisille mielihaluille ja toiveille. Itsevaltiaiden unet sitä vastoin, samoin kuin niiden joilla on rikkautta tai muuta valtaa, usein toteutuvat ja tuottavat ikäviä ja hirvittäviä seurauksia.