Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Thomas More kirjoitti Utopiansa 1500-luvun alkupuolella. Klassikkoteoksessaan hän kuvitteli parhaan mahdollisen yhteiskunnan – toki peiteltynä kritiikkinä senaikaisille olosuhteille. Mutta entä nyt? Mitä onni on? Mistä sen löytää?
Toimittaja Heikki Aittokoski lähti syksyllä 2019 kiertämään maailmaa onnellisuuden reseptiä etsien. Onko se Bhutanin bruttokansanonnela vaiko floridalainen varakkaan väen Disney-kaupunki? Saavutetaanko onni voittamalla jättipotti lotossa – ja sitten jakamalla se kaikille avunpyytäjille, kuten costaricalainen torimyyjä teki? Onko onni omien unelmien toteuttamista vai onko se toimiva yhteiskunta? Minkälaisia yhteneväisyyksiä on onnella Botswanassa tai Pirkkalassa?
Entä mitä onnelliselle yhteiskunnalle tapahtuu, kun maailmaa koettelee nopeasti leviävä vitsaus, covid-19? Aittokosken reportaasikiertue saa odottamattoman käänteen, kun keväällä 2020 kauan auki olleista rajoista yhtäkkiä tuleekin suljettuja. Ihmiset pelkäävät toisiaan, ahdistus leviää, kun kukaan ei tiedä, kuinka pitkään tämän kulkutaudin kanssa pitää elää.
Heikki Aittokosken Narri-trilogian päätösosa Onnellisten saari on optimistisempi kuin edeltäjänsä Narrien laiva ja Kuolemantanssi, joissa tutkittiin pieleen menneitä yhteiskuntia ja tunkkaista nationalismia. Kokeneen ja paljon maailmaa nähneen toimittajan reportaasikirja on kiinnostavaa luettavaa. Hän on onnistunut löytämään kaikista kohdemaistaan kiinnostavia haastateltavia – tavallista kansaa, yrittäjiä, viranhaltijoita, perheenisiä ja -äitejä – joilla jokaisella on oma tulokulmansa siihen, mitä onnella voidaan tarkoittaa, ja mitä se ei ainakaan ole.
Lopulta Aittokoskella ei ole yhtä reseptiä onneen, mutta muutamia hyviä ohjenuoria hän löytää. Vakaat yhteiskunnat, luottamus kanssaihmisiin ja hyvä perusterveydenhuolto. Vahva tunnustaa myös heikkoutensa ja osaa ottaa opikseen. Onnea etsiessään Aittokoski on myös terveen kriittinen: hyvä joillakin mittareilla ei tarkoita automaattisesti hyvää kaikilla mittareilla. Monesti ”hyvä” on muutenkin tulkittava muodossa ”mahdollisimman vähän huono”.
Mutta Onnellisten saaren peruseetos on toiveikas. Maailmassa on tapahtunut paljon hyvää viime vuosina, kehityssuunnat ovat oikeita. Aittokoski puhuu paljon samoista asioista kuin Hans Rosling kirjoissaan. Annetaan Aittokosken vetää vielä teesinsä yhteen:
Tavoitteena täytyy olla kokonainen ehyt maailma, jossa ihmisarvo on kunniassa ja vapaudet kukoistavat. Yksilöllä täytyy olla oikeus olla, mitä hän on, ja sitä mieltä, mitähän on – ja hänen on saatava sanoa se vapaasti ääneen. Kaikilla on oltava mahdollisuus toteuttaa unelmiaan, kaikkialla.
Heikki Aittokosken Onnellisten saari on hieno kirja. Lue.
