Seitsemän toisilleen tuntematonta eri-ikäistä naista eri puolilta maailmaa kohtaa toisensa paikassa, jossa tavalliset luonnonlait eivät ole voimassa. Jokaisella naisella on yksi yhteinen ominaisuus: he ovat kuolleita. Mutta naisten persoonallisuus ei ole hävinnyt minnekään. He hakevat paikkaansa oudosta ryhmästään, kunnes he huomaavat, että selvitäkseen kuolemasta eteenpäin he tarvitsevat kipeästi toistensa apua.
Vuoden 2015 Finlandia-palkinnon sai Laura Lindstedt toisella romaanillaan Oneiron. Omaperäinen teos kokeilee kirjallisuuden rajoja. Lindstedtin kerronta on mielikuvituksellista ja arvaamatonta, moneen suuntaan poukkoilevaa, mutta tiukasti omaa logiikkaansa noudattavaa. Oneiron on erikoisimpia pitkään aikaan lukemiani teoksia. Kiehtova kirja!
Tuonpuoleisen maailman kuvauksessaan Lindstedt osoittaa oivallisen kykynsä fantasiaan. Kirjoittaessaan puolestaan naisten elämänkohtaloista tyylilajit vaihtelevat sadusta lähdeviitteitä pursuavaan luentoon ja maagisesta realismista hepreankieliseen (!) raivokirjeeseen. Kirjan teemat ovat niin moninaiset, että niiden kaikkien luettelu tässä tekstissä on tarpeetonta. Keskeisinä läpi kirjan kulkevat kuitenkin naisena oleminen, feminismi ja oikeus omaan kehoon.
Lähimpiä kirjallisia kumppaneita Lindstedtille minun on vaikea löytää. Tekstinteon tinkimättömyys tuo tietyllä tavalla mieleen Juha Hurmeen, teemojen käsittely Jussi Valtosen, mutta nämä ovat sangen vapaita assosiaatioita. Lindstedt on hyvin omaperäinen ja älykäs kirjoittaja, jota suosittelee mielellään modernista proosasta kiinnostuneille!