Tätä runokokoelmaa luonnehdettiin kuvastossa haikumaiseksi. Se ja aivan todella hurmaava nimi riittivät houkuttelemaan tarttumaan kirjaan. Veera Sylvius on runoilijana ensikertalainen, työurallaan hän on työskennellyt avaruusfysiikan ja ja ohjelmistokehityksen parissa.
Avaruus onkin läsnä runokokoelmassa – jo sen prologirunon ensimmäinen säkeistö kuuluu näin:
Efemeridit ilmoittavat taivaankappaleiden koordinaatit
suhteessa päiväntasaajalle asetettuun taivaanekvaattoriin
ja pohjoiseen sekä etelään kiinnitettyihin taivaannapoihin
Tämä ei onneksi ole kovin edustava otos itse kokoelman teksteistä. Varsinainen runokokoelma jakautuu kolmeen osaan: Hajoaminen, Yhteyttäminen ja Latvusto. Niiden nimet ja kokoelman kansikuva antavat paremman kuvan kokoelman sisällöstä: runot ovat juurtuneet metsiin. Se on tietysti kovin sopivaa, kun tekijän nimi on Sylvius.
Haikua nämä runot eivät ole, mutta ”haikumainen” ei ole hullumpi luonnehdinta. Ilmaisu on säästeliästä ja tiivistä ja luontokuvastoon kiinnittynyttä. Osa runoista on aforismimaisen kiteytyneitä parin säkeen huomioita.
Herään tempoilevaan tuuleen
sekasorto katsoo merellejäät
lähtevät, sadepisarat lävitseni
kuin miljoonien neutronien vuo
On todellakin kuljettava kuusikon läpi on rauhallinen, elegantti kokoelma. Sen kuvasto on helposti lähestyttävää. Runojen vähäpuheisuus jättää lukijan ajatuksille tilaa. Vahva luontokuvasto asettaa runot luontevaksi osaksi kotimaisen runouden perinteitä. Metsäkuvasto puhuttelee varmasti monia lukijoita, onhan se aiheena yksi suomalaisen runouden kestosuosikeista.
Raja, joka erotti sinut eilisestä
on romahtanut sisääsi