M.A. Nummisen muistelmien toinen osa On syytä muistaa kattaa miehen uran vuodet 1990-luvun alusta nykypäivään saakka. Kaukana väijyy ystäviä -muistelma-avauksen tavoin myös tässä kirjassa tempo ja detaljien taso ovat hämmästyttäviä. Numminen käy läpi esiintymiskiertueitaan ja muita tekemisiään settilistojen tarkkuudella. Ihan kaikkea ei mitenkään mukana voi olla, mutta paljon on.
1990-luvulta eteenpäin Nummisen esiintymisten painopiste alkaa siirtyä vähitellen Suomen rajojen ulkopuolelle. Uusrahvaanomainen jatsiorkesteri kiertää Ruotsissa ja Norjassa sekä saksankielisessä Keski-Euroopassa ahkerasti. Numminen solmii suhteita korkeakulttuuripiireihin ja intellektuelleihin kautta mantereen. Kirjoja julkaistaan enemmän kuin levyjä, niitä myös käännetään ruotsiksi, saksaksi ja italiaksi. Aivan kuin valtakunnanhäirikkö alkaisi vanhemmiten seestyä? Ei, Nummisen dägä-asenteessa on aina ollut kyse hyväntuulisesta hämmentämisestä, avantgardistisesta anarkismista.
Ehkä eurooppalaista suhtautumista Nummiseen avaa osuvimmin hänen kanssaan 2000-luvulla paljon yhteistyötä tehnyt DJ Sane eli Santeri Vuosara Aamulehden haastattelussa 29.10.2021: ”Hän ei ole [Saksassa] hassu setä, vaan kulttuuripersoona, jolta kansallinen radio tilaa Wittgenstein-kuunnelmia.” Wittgenstein on taiteilijalle tärkeä filosofi, ja hänen Tractatus-sarjansa kuuluu Nummisen esitetyimpiin teoksiin. Numminen kiertää paitsi musiikkifestivaaleilla myös akateemisissa seminaareissa, tuleepa hän nimetyksi kahden eri yliopiston kunniatohtoriksikin. Mukana kulkevat rakas vaimo Helena Vapaa ja tämän tyttäret, kanssamuusikoista etenkin Pedro Hietanen ja myös esimerkiksi Mika Siekkinen, Jani Uhlenius ja monet, monet muut.
Kirjan lopussa nyt jo yli 80-vuotias M.A. Numminen paljastaa, että laulut ovat hänen osaltaan laulettu. Ura jatkuu vielä kirjoittajana niin kauan kuin on jatkuakseen. Kiitos elämäntyöstä yhdelle suurista suosikeistani!