Bazarin julkaisema Alan Bradleyn Flavia de Lucesta kertova salapoliisisarja on edennyt yhdeksänteen osaansa. Sarjan keskiössä on sarjan nimeä kantava 12-vuotias tyttö, joka ajautuu jollain tavalla aina ratkomaan murhia. Siinä missä useimmat lapset olisivat pahassa pulassa, Flavia on enemmän kuin valmis tarttumaan haasteisiin.
Tämänkertaisen tarinan alussa Flavia on menettänyt isänsä. Perheen uskollinen palvelija Dogger vie Flavian siskoineen jokiretkelle. Tämän jokiretken aikana Flavia löytää joesta ruumiin. Kuollut henkilö on paikallisen pastorin poika. Pastori itse on jokin aika sitten hirtetty kolmen seurakuntalaisensa myrkyttämisestä. Tämä tapahtumaketju herättää Flavian uteliaisuuden ja pian hänellä onkin käsissään uusi murhatutkimus.
Erilaista salapoliisi- ja dekkarikirjallisuutta on loputtomasti. Tästä erottuakseen useat genren kirjat yrittävät erottua jollain tavalla. Bradley on nuoren päähenkilön lisäksi yhdistänyt kirjoihinsa hyvin omaperäistä huumoria. Tämä kantaakin romaania yllättävän hyvin ja se on saanutkin varmasti monet lukijat palaamaan sarjan pariin.
Lapsen käyttäminen päähenkilönä on monesti vaikeasti toteutettava temppu. Flavia on siinä mielessä erilainen, ettei hän juurikaan muistuta lasta. Hän on uskomattoman neuvokas ja tekee usein johtopäätöksiä kuin Sherlock Holmes ikään. Valitettavasti kaikki näistä eivät ole ihan seurattavissa maalaisjärjellä. Etenkin tällä kertaa juoni olisi toiminut luultavasti paremmin, mikäli se ei olisi ollut aivan niin lennokas johtopäätöksissään.