Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Brittiläisen Deborah Levyn elävä elämäkertatrilogia tulee päätökseensä tässä teoksessa. Aloitusosa Mitä en halua tietää oli vastaus George Orwellin tunnettuun esseeseen ja trilogian toinen osa Elämisen hinta kuvasi myrskyisää elämänvaihetta, jossa äiti kuoli, tyttäret muuttivat pois kotoa ja avioliitto päättyi.
Oli ilmeisesti eri asia hankkia talo kuin hankkia koti. Ja kotiin liittyi myös kysymys, jonka hätistelin tiehensä aina kun se laskeutui liian lähelle minua. Kuka asui kanssani tuossa hienossa vanhassa talossa, jonka pihalla kasvoi granaattiomenapuu? Olinko yksin, melankolinen suihkulähde ainoana seuranani? Ei, joku toinen oli ehdottomasti läsnä ja hän saattoi jopa liottaa jalkojaan viileässä lähteessä. Kuka hän oli?
Mitä myrskyn jälkeen? Omistuskirjoituksia-romaanin kantavana teemana ovat kodit. Levy kertoo elämänsä kodeista ja pohtii missä asuisi – ja kenen kanssa. Kirjan alussa Lontoon kotiin löytyy uudeksi perheenjäseneksi banaanipuu kolmanneksi lapseksi, kun tyttäret ovat jättämässä kodin. Levy hankkii uuden kirjoitusvajan, kun edellisen vuokrasopimus uhkaa loppua. Sisustamaan pääsee myös Pariisissa, jonne Levy saa kutsun stipendiaatiksi. Loppupuolella kirjaa Levy asuu vuokratussa kartanossa Kreikassa, Hydran saarella.
Mutta kenen kanssa loppuelämänsä sitten jakaa, vai tarvitseeko sitä jakaa ollenkaan? Tätä kysymystä Levy pohdiskelee kirjan mitalta, eikä taida päästä oikein mihinkään yksiselitteiseen vastaukseen. Asiaa ei tietenkään helpota patriarkaatin kyllästämä maailma ja kirjallisuus, josta malliksi sopivia naisia löytyy harvakseltaan. Lähipiirissä suhdekuvioitaan uusiksi järjestelee Levyn paras miespuolinen ystävä, eikä se malli tunnu houkuttelevan.
Ei ollut olemassa lainkaan naishahmoja, joilla olisi ollut kokonainen oma elämä – saati elämä, johon he olisivat olleet tyytyväisiä. Ei, sellaisina kuin heidät kuvattiin he hoivasivat ikääntyneitä aviomiehiään, tai sitten he olivat yksinäisiä ja seurankipeitä tai sairaita ja heikkoja ja kotityranneja, tai hulluja.
Omistuskirjoituksia on oivallinen lopetus elävien elämäkertojen trilogialle. Levy on erinomainen kirjoittaja, joka tässäkin teoksessa käsittelee asioita tiiviisti, oivaltavasti ja yllättävästi. Vanhemmat naiset – Levy on kuusikymppinen – loistavat usein poissaolollaan ja siksi on mielenkiintoista lukea ikääntyvän naisen pohdiskelua elämästään ja asemastaan maailmassa, etenkin kun teksti on näin tasokasta ja kiehtovaa. Koko trilogiaa on helppo suositella.
Pauliina Vanhatalo on jälleen kerran tehnyt oivaa työtä suomentajana. Erityisesti pidän teoksen nimen suomennoksesta: Real Estate on kääntynyt Omistuskirjoituksiksi.
