Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hämmentävää, kummallista, absurdia, huvittavaa. Nämä adjektiivit nousevat mieleen, kun luen itseni syvemmälle Juhani Karilan novellikokoelmaan Omenakrokotiilin kuolema. Kymmenestä novellista muodostuva teos saattelee lukijansa absurdeihin maailmoihin, joissa ainoastaan mielikuvitus on rajana. Tontut perustavat kasinon ja saattavat kaupungin kaaokseen, puistossa hengaileva vanha mies on 2000 vuotta vanha vampyyri ja kaikki maailman puut päättävät jättää maan ja kävellä mereen. Tässä vain muutamia tarinoiden aihioita.
Huolellisesti kirjoitetut ja hiotut novellit saattavat lukijan sekä kummastelun että ihastelun valtaan. Mikään ei ole odotuksenmukaista ja juuri se on varmaa. Samanaikaiset rinnakkaisuniversumit limittyvät ja risteävät ja jäävät tavallisesti kokonaan huomiotta, kuten Mandariinimaan sota kahden varpaan välissä. Aika nopeasti tulee kuitenkin selväksi, etteivät Karilan novellien aiheet ole tuulesta temmattuja.
Toinen toistaan kummallisemmat tapaukset kertovat syvimmillään jotain ajastamme: vallitsevasta yhteiskunnasta, sokerinkulutuksesta, metsien hoidosta ja luonnonsuojelusta, kirjoittamisen vaikeudesta ja häähuumasta. Omaksi suosikikseni nousee novelli hääpäivänä varastetuista pandoista. Osa tarinoista menee videopeleistä tutun splätterin puolelle enkä suhtaudu aivan varauksetta kaikkiin tapahtumaketjuihin, mutta kirjailijan omaaäänisyyttä on syytä ihailla. Jonkinlaiseksi sisarteokseksi voisi nimetä Anu Kaajan esikoisnovellikokoelman Muodonmuuttoilmoitus, vaikka sen sisältämät absurdit tarinat ovatkin selkeärajaisempia ja vähemmän päälle vyöryviä.
Karilan esikoisteos Gorilla oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi ja hänen vauhdikas tyylinsä on jo saanut liikanimen huh-proosa.
