Oma huone – se oli minullekin lapsena ja nuorena haave, joka toteutui vasta kun muutin pois kotoa. Miten tärkeää se oli, vaikka en ollutkaan kirjailija, mutta kirjoitin kirjeitä ja päiväkirjaa ja jotenkin se oma rauha oli aika antoisa olotila. Luin silloin myös Virginia Woolfin kirjan Oma huone.
Nyt käsissäni on ainutlaatuinen kirja monesta, kymmenestä naisesta ja heidän aikakaudestaan, miten silloin oli mahdollista toteuttaa se, että sai kirjoittaa rauhassa. Vaikka olisikin ollut se oma huone, niin naisen asema ei ollut sitä, mitä se nykypäivänä on.
Suvi Ratinen on koonut jokaisesta kirjailijanaisesta omanlaisensa paketin, joka antaa runsaasti tietoa, millaista elämä oli vuosisata sitten. Kuuntelin ensin äänikirjana ja sitten otin kirjan syliini ja kävin läpi kaikki, lukuisat kuvat ja kuvatekstit. Oli mahtavaa upota sen aikaiseen elämään ja fiilistellä siellä mielin määrin.
Oma huone käsittää paljon muutakin kuin sen fyysisen huoneen, sillä se, voiko nainen olla itsenäinen, toteuttaa itseään, ei ollut ihan itsestään selvää. Ajan kuvaan kuului mennä naimisiin, tehdä lapsia, hoitaa kotia, perhettä ja olla miehelle alamainen ja hänestä riippuvainen.
Tämä teos antaa mahdollisuuden kurkistaa niihin huoneisiin, miten se järjestyi ja mitä kaikkea se vaati. Tämä kaikki on vaatinut kirjailija Ratiselta paljon, koska on pitänyt perehtyä jokaisen elämään ja kahlata ne läpi, poimiakseen kaiken tiedon sitä kautta. Mutta – hieno homma ja tuloksena upea kirja, johon voi palata aina uudelleen.