Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Iijoki-sarjan 19. osa. 699 s. Vuosi 1950. Kalle 30 vuotta.
- Kirvestielle kolmekymppisenä
Armoton on Kallen työtahti. Uusbetonin tehdasrakennuksen mestarointi imee voimat, illat ja viikonloput kuluvat omalla rintamamiestontilla Janne Mäkitörmän ja sotakaveri Ilmari Vouvilan kanssa, Lainan sanaan, omaa kotoa pystyttäessä.
Kallesta tuntuu välillä kuin unissaan kulkisi, painajaisissakin kun työmaalle ajautuu muuraushommiin öykkäröivä rähjäporukka, joka tuntuu olevan sotajalalla koko ajan. Siinä on nuorella mestarilla painajaista nokko.
Siihen päälle kaupantekijäisiksi vielä oman talon rakentamisessa omat vastoinkäymisensä: juoppo taitamaton pesubetonin sokkelintekijä sekä avulias mutta väärin muuraava uunintekijä, jonka työtä ei voi edes lopettaa, koska uunintekijä on vaimon siskon mies, sairaalloinen Ville Vuokila. Paina vaan vastoinkäymiset pahkaasi ja – kärsi!
Mutta: Olin sitkeä kuin ”katumattoman nahka”! Ja koska en ollut tottunut saavuttamaan elämässäni mitään helpolla, en nostanut käsiäni pystyyn mahdottomaltakaan tuntuvan vaikeuden edessä.
31.9.1950 lauantaina töiden jälkeen Kuusisten pihaan ajaa kuorma-auto. Viisi vuotta ja yhdeksän kuukautta kestänyt yläkerrassa kortteeraus päättyy, kunhan kuulemme Allin niin allimaisen jäähyväislausunnon Kallen kiiteltyä asumisiaan ja olemisiaan:
”Älä runoile! Minulta karkaa poru, perkele. En minäkään kiveä ole. Onnea ja menestystä uuteen kotiin…!”
Lava täyteen lastattuna auto vie muuttokuorman oman katon alle, omaan taloon, jossa ovat seinät ja katto, mutta joka sisätöiltään on pahasti kesken. Laina on onnensa kukkuloilla ja tivaa Kallelta, mites Hermannin pojan laita. – Onnellinen-sannaa käytän harvoin ja harkiten. Mutta mukavalta tuntuu.
Kovasti aikaansaapia ovat Päätalot – Kallekin vasta kolmikymppinen. Mikä matka taitettu Taivalkosken Jokijärven Kallioniemestä Tampereen Vilunen-Viialan Kirvestielle!
Kyllä lukijan kelpaa seurata matkassa mukana – minä jo toista kertaa: ja miten paljon ikään kuin ennen kuulematonta asiaa ja ennen kaikkea tunnelmaa. Elämän realismia.
- noiveissaan
- myrrystuulella
- ’säähköä’
- rätinkiriuku
- kiikkileivät
- ruppi
- tosiottonen
- kulukunkostuke