Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jos on nähnyt Mikko Kuustosen vain julkisuudessa, keikoilla tai televisiossa, on nähnyt sen hymyn, naurun ja vitsien murjomisen. Kaiken kaikkiaan hassun hauskan miehen, joka vaikuttaa sellaiselta positiivisuuden kylväjältä. Omaelämäkerta raottaa elämää sieltä hymyn takaa, avoimen rehellisesti, sillä Kuustonen on kirjoittanut joka sanan ja se on totta.
Tartuin kirjaan, selailin ja katselin kuvia ja wau! – takakannen sisäpuolella on ihan oikea CD-levy, joka sisältää Mikko Kuustosen uusia biisejä, joiden tekemisestä kerrotaan kirjassa. Ajan puutteen ja ahneuden vuoksi, kuuntelin kirjan muiden puhteiden lomassa ja vähänkö siistiä, että Mikko Kuustonen on itse lukenut sen äänikirjaversioksi. Äänikirjassa ne biisit soivat siellä tarinoiden lomassa.
Eniten minua kosketti kaikki se elämä, kaikki ne elämän vaiheet ja kokemukset siellä taustalla. Lapsuus ja siihen liittyvä ”apteekkikauppias”, kun Mikko tuurasi äitiään heidän tuulikaapissaan sijaitsevassa apteekissa. Nuoruuden hengelliset jutut, mikä kyllä tuntui tutulle, sillä siihen aikaan aika moni nuori haki jotain kirkon piiristä. Muistan itsekin olleeni joskus Pro Fiden keikalla. Kirjassa tuodaan esille sekin, että kaikki ei ole aina niin hyvää, miltä se voi aluksi vaikuttaa.
Musiikin lumo ja siihen palo syntyi jo varhain ja se kulkee mukana koko ajan. Millaiset bändit, miten biisejä alkoi syntyä ja miksi? Kuinka Mikosta tuli julkisuuden henkilö? Kaikki se televisiotyö, esillä oleminen toi Kuustosen koko kansan tietoisuuteen. Sehän me ollaan nähty ja kuultu ja monin tavoin hyväksi koettu. Omaelämäkerta kosketti minua kuitenkin monin tavoin. Pidin tavattomasti siitä elämänmakuisesta kerronnasta, koko elämästä sieltä lapsuudesta tähän päivään. Se oli antoisa matka, kaikin puolin.
Kaikki se, mitä Mikko kertoo perheestään, sen alkuvaiheista, kun tyttäret syntyvät ja sekin, miten Mikko vaimonsa kanssa päätyi eroon pitkän avioliiton jälkeen, tuntui hyvin kerrotulta. Myös se, kuinka hän tapasi Hannan, nykyisen puolisonsa. Ei mitään raflaavaa, vaan palasia elämästä, niin kuin siinä kävi. Onnekseni en lukenut yhtään lehtien juttua etukäteen, koska halusin ihan puhtaan lukukokemuksen, ilman mitään etukäteisvaikutteita. Se tuntui hyvältä.
Toden totta, pidin tavattomasti tästä kirjasta ja moni ajatus nousi pintaan. Kävi useampaan kertaan mielessä se, että kun olin vuosi sitten tutustunut Hanna Brotheruksen kirjaan Ainoa kotini, niin että kuinka he pariskuntana ovat siellä naputelleet tekstejä… Sitten se, että ”Älä kadehdi niiden iloja, joiden suruja et tunne.”
Erittäin hyvä, lähelle tuleva ja lämmin elämys tämä kirja! Niin, ja kirja on HYVÄ, vaikka ei olisi kuunaan kuullut Mikko Kuustosesta puolta sanaa.
