Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen koko alkuvuoden lukenut lähes yksinomaan naisten kirjoittamia kirjoja. Tuntui siis sopivalta tarttua Virginia Woolfin klassikkoteokseen Oma huone, jossa esitellään Woolfin provosoiva teesi:
Naisella pitää olla omaa rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa.
Woolf esittelee tämän näkemyksen heti teoksen alussa ja perustelee sitten, miten on tähän lopputulokseen päätynyt. Kirja perustuu kahteen esitelmään, jotka Woolf piti lokakuussa 1928.
Woolf on kipakka, mutta myös hauska. Kirjan alussa hän kuvailee Oxbridgessä miesten collegessa syömäänsä lounasta ylisanoin, jollaisia ruoka harvemmin osakseen saa. Vaan sitten on naisten collegen puolella syödyn päivällisen vuoro!
Sitten tulivat keksit ja juusto ja tässä vaiheessa vesikannua kierrätettiin anteliaasti ympäri, sillä keksien luontoon kuuluu kuivuus, ja nämä olivat ytimiinsä saakka keksejä.
Viiltävällä ruokakuvauksella on merkityksensä aiheen suhteen. Se havainnollistaa sitä, miten naisten koulutuksella ei yksinkertaisesti ole samoja mahdollisuuksia kuin miesten koulutuksella, johon on vuosisatojen ajan kaadettu rahaa perintöinä ja lahjoituksina, kun taas naisten on pitänyt raapia kasaan jokainen penni pitkän taistelun kautta.
Mitä meidän äitimme oikein olivat tehneet kun eivät olleet pystyneet jättämään meille rikkauksia? Puuteroineet nenäänsä? Katselleet näyteikkunoita? Paistatelleet päivää Monte Carlossa?
Niin.
Jokainen ansaitsemani penni, he ehkä sanoivat, otetaan minulta pois ja käytetään mieheni viisauden mukaisesti – ehkä stipendin perustamiseksi tai tutkijanpaikan luomiseksi Ballioliin tai Kingsiin, niin että rahan ansaitseminen, siinäkin tapauksessa että voisin ansaita rahaa, on seikka joka ei minua suuresti kiinnosta.
Oma huone on tiukkaa tekstiä siitä, miten kautta historian naisten mahdollisuudet kirjoittaa eivät ole missään vaiheessa olleet samat kuin miehillä.
Tänä päivänä tilanne on varmasti tasapuolisempi kuin Oman huoneen aikaan, mutta kysymys ei ole sinänsä poistunut – nyt se on vain syytä kohdistaa sukupuolen sijasta toisella tavalla. Yhteiskunnassa on yhä ihmisiä, jotka tarvitsisivat oman huoneen ja omaa rahaa voidakseen tasapuolisesti antaa panoksensa kulttuurin hyväksi, jakolinja ei vain mene miesten ja naisten välillä.
