Olutkeittokirjassa todellakin on reseptejä, joissa käytetään olutta ja vielä monen erilaisia. Lisäksi annetaan vinkkejä, mikä olut sopii minkäkin ruuan kanssa nautittavaksi. Jälkiruuat kiinnittivät huomion ja jälkiruokaintoilijana innostuin iki-ihanista mokkapaloista ja suolaisista kiinnosti herkkuhodari. Birramisuun taas tarvitaan ennen kokeilua rohkaisulasillinen jos toinenkin. Nälkä tulee jo kirjoittaessa, en yhtään ihmettele että kirja on ennen muita ilmestynyt Australiassa ja Isossa-Britanniassa.
Monessa keittokirjassa ja nykypäivän kokissa on ongelmana liian hankalat reseptit, joita on kiva lukea, mutta ei tulisi mieleenkään kokeilla. Olutkeittokirjassa on hyvä ote ja ruuat näyttävät herkullisilta, pakko ei ole tietenkään sitä olutta käyttää, jos se menee parempiin suihin, mutta oluen käyttö on huolella harkittu jokaiseen reseptiin. Reseptejä on monipuolisesti ja vaikka lihaa ja makkaraa löytyy, ei kirjassa ole pelkkiä miesten peli-iltojen mässäilyruokia.
Kirja sopii niin kokeileville kokeille kuin olutharrastajille, jotka saavat ruokien myötä rakkaasta lempijuomastaan uusia kokemuksia. Yhdessä tehdessä jokainen voi valita kokkailtavat oman lempioluensa mukaan.