Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jälleen yksi upea teos naisesta, joka jäi tunnetun miehensä varjoon. Mary Gallen-Kallela (1868–1947, os. Slöör) oli Axel Gallen-Kallelan (1865–1931) vaimo ja heillä oli hieno suhde.
Koko kirja alkaa siitä, kuinka he tapasivat, tutustuivat, olivat salakihloissa ja kirjeenvaihdossa ja miten rakastuneita. Vaan kun Axel oli Pariisissa ja Mary Suomessa, niin eikö vain Axel langennut kokottiin ja sai sitten tippurin. Sitä oli paranneltava niin, että kun hän saapui Suomeen, ei voinut heti Marya tavata, vaan piileskeli nelisen kuukautta ihan muualla kuin Maryn lähellä.
Vaan olipa Mary viisas ja ymmärsi, että on nuorilla miehillä menoja ja kyllä ne ajan mittaan siitä rauhoittuu.
Lopulta Axel ja Mary menivät naimisiin ja saivat lapsia. Esikoinen menehtyi nuorena ja se on kuvattu heille molemmille suurena murheena. Toisin kuin monissa muissa aikalaisteoksissa, lapsen menetys on ollut niin tavallista, ettei siitä ole juurikaan porua nostettu. No, sitten syntyivät vielä Kirsti (1896–1980) ja Jorma (1898–1939).
Axel matkusteli paljon ja tuntui, ettei millään jaksa olla samassa paikassa kauan. Perhe oli usein mukana, kuten Afrikassa ja New Mexikossa. Muutoin, kun Axel matkusti yksin, niin kaikki perheen ja kodin hoito jäi Marylle, joka otti vastuun kaikesta.
Axelin ja Maryn suhde on kuvattu rakastavasti, intohimoiseksi ja toisiaan kunnioittavaksi. Jos Mary olikin perheen äiti ja vaimo, oli hän myös usein Axel-miehensä mallina. Hän aina tuki miestään kaikessa, joten voidaan tässäkin tapauksessa sanoa, että menestyvän miehen takana on se vaimo.
Aina ei ollut niin auvoisaa ja rakkauden täyttämää elämää, vaan heillä oli myös eripuraa. Kun Axel oli ulkomailla, mahdollisti Maryn äiti sen, että hoiti lapset ja passitti Maryn matkustamaan Axelin luokse.
Mary ei sitten ollut pelkästään miehensä varjossa elävä muusa, vaan hän oli lahjakas pianisti, joka piti konsertteja ja toi huonoina aikoina siten leipää pöytään. Hän jopa antoi pianotunteja, niinkin että jos piipahti Helsingissä asioilla, niin samalla reissulla oli ihan kätevää antaa jollekin oppilaalle soiton opetusta.
Koko kirja on yksi suuri tarina ihmisistä, jotka välittävät toisistaan. Erittäin ihana, hyvin kerrottu ja niin, että se tulee lähelle. Kuvia on ja ne tukevat tarinaa ja tuovat sitä tunnelmaa mukanaan.
