Lydia on kuollut. Muut eivät kuitenkaan tiedä sitä vielä. Puoli seitsemältä toukokuun kolmantena päivänä vuonna 1977 he tietävät vain sen, ettei Lydia ole tullut ajoissa aamiaiselle, eikä se huolestuta heitä.
Olisi jotain kerrottavaa alkaa houkuttelevasti. Se kertoo kiinalaisamerikkalaisesta Leen perheestä, joka asuu ohiolaisessa pikkukaupungissa. Äiti Marilyn on amerikkalainen, isä James taas kiinalaisten maahanmuuttajien lapsi. Aasialaisia ei alueella ole, perheen lapsetkin ovat ainoita aasialaisia koulussaan. Nyt perheen lempilapsi, keskimmäisenä syntynyt Lydia, on kuollut.
Lydian kuolema osuu melkoisen jännitekimpun keskelle. Isä haluaa lastensa sopeutuvan ja uppoavan joukkoon mahdollisimman hyvin. Äiti taas on itse halunnut opiskella lääkäriksi, mutta joutunut sitten tyytymään kotirouvan osaan, joten nyt hän haluaa elää väliin jäänyttä elämää Lydian kautta, koulien tästä luonnontiedemestaria. Isoveli Nathan suuntaa akateemiselle uralle hänkin, mutta joutuu tyytymään osaansa Lydian varjossa – puhumattakaan pikkusisko Hannahista, jota kukaan ei tunnu edes huomaavan.
Kun kukin pohtii tahollaan, miksi Lydia kuoli – oliko ylipäätään kyseessä onnettomuus, itsemurha vai murha – nämä kaikki salaiset toiveet, odotukset ja jännitteet nousevat pikkuhiljaa pintaan. Olisi jotain kerrottavaa on hillitty ja hallittu romaani, joka etenee tarkasti ja pätevästi ja piirtää kuvan ulkopuolisuudesta ja vieraudesta amerikkalaisen yhteiskunnan keskellä, kuinka mahdollisuuksien maassa mahdollisuudet voivat kääntyä vangitseviksi odotuksiksi ja pettymyksiksi.
Suomessa Celeste Ngiltä julkaistiin ensin toinen kirja, huikean suosittu Tulenarkoja asioita. Sen menestyksen siivittämänä saatiin suomennos myös Ngin esikoisteoksesta Olisi jotain kerrottavaa. Tämäkin on kovin valmista tavaraa ollut, Ng on pätevä ja taitava kirjoittaja, jonka tyyli toimii tässä mainiosti.