Anna-Leena Härkönen on sellainen kirjailija, että vaikka hän kirjoittaisi vain ”Päivää!” niin se olisi hauskaa ja nasevaa.
Olis niin kiva on kokoelma lyhkäisiä kirjoituksia ja kun niitä lukee, sitä nyökyttelee lähes kaiken aikaa, että just niin. Herkullinen tapa kertoa asioista niiden oikeilla nimillä ja niin napakalla huumorilla, ettei voi kuin olla samaa mieltä. Vaikka ei olisikaan samaa mieltä, niin silti lukukokemus on nautinto.
Pikkutarinoissa otetaan kantaa mm. asioihin, joista voi loukkaantua, matkustamiseen, matkoihin, ikääntymiseen ja hei, koronakin saa oman osuutensa. Toisinaan naurattaa ja sitten voi käydä niin, että herkistää, kuten novellissa Lakkiaiset, missä kerrotaan kun on lapsen lakkiaiset ja kotoa lähteminen.
Näissä tarinoissa on aiheita, joissa on runsaasti samastumispintaa ja se tekee niistä juuri sellaisia, että niistä ei voi pitämättä. Väkisin tulee mieleen, että alkaa ajatella juuri niin kuin Härkönen kirjoittaa. Ei paha.
Jos nämä tässä kirjassa olevat kirjoitukset tuntuvat tutuilta, niin ne ovat julkaistu Apu-lehdessä vuosina 2018-2020. Vaan eipä haittaa, hyviä, napakoita tekstejä lukee vaikka kuinka monta kertaa.