Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olipa kerran on kasvutarina, mutta myös mysteeritarina yhteiskunnan varjopuolelta. Kirja ravistelee sovinnaisuuden rajoja perhekäsityksistä sekä muutenkin normien mukaisesta elämästä. Se halveksuu normaaleina pidettyjä asioita ja kertoo selviämisen toisesta puolesta, elämästä ilman tiettyjä kahleita ja rajoituksia, rekisteröintiä, pankkitilejä sekä asiakirjoja. Vapaana?
On helmikuu vuonna 1986, poika on juuri täyttänyt kuusi vuotta ja Olof Palme ammutaan. He säntäävät ulos katsomaan tv-lähetyksiä kauppojen lähettimistä. Isä itkee – ne saivat hänet! Seuraavan vuoden puolella isä ja poika ovatkin jo matkalla Kööpenhaminaan, jossa poika on syntynyt. He asuvat vuokralla ja muuttavat heti, kun isästä siltä tuntuu. Poika tottuu olemaan päivisin yksin. Kohta isä on taas varma, että heidät ollaan löytämässä tai löydetty ja jälleen he muuttavat. Isä tekee erilaisia hanttihommia, itse asiassa ihan mitä tahansa, missä ei tarvita välttämättä verokirjaa tai oikeita henkilötunnuksia saati sitten nimeä. Muuttaminen on yksinkertaista ja aina yhtä odottamatonta sekä jännittävää. Poika haluaisi välillä kouluun, mutta isä opettaa häntä ja hyvin opettaakin. Hän on älykkäämpi useammallakin tavalla kuin normaali lapsi, mutta tiedot ovat ehkä vähän poikkeavia. Hän myös piirtää hyvin ja opettelee laittamaan ruokaa.
Isä tekee nyt töitä teatterissa ja on hyvissä väleissä Saran kanssa, joka käy jopa heidän kotonaan. He käyvät yhdessä Vappujuhlissa, joissa puhuu muun muassa Monika. Isälle tulee jonkinlainen pakkomielle Monikasta, poliitikosta, jonka puheita hän kuuntelee tarkasti. Hän kerää lehtileikkeitä ja yhdistelee niitä pakonomaisesti. Hän myös vie pojan lähes väkisin mukanaan erääseen puhetilaisuuteen, jossa Monika esiintyy… ja poika näkee isän, oman hienon keittiöveitsensä sekä runsaasti verta.
Seuraavaksi tapaamme pojan nuorena miehenä 1996, äitinsä ja isäpuolensa luona. Hänellä on pikkusisko Clara, hän sinuttelee äitiään ja on joutunut varsinaisiin hankaluuksiin koulussa. Häntä ei kiinnosta kuin satunnainen jointti silloin tällöin sekä isänsä kohtalo, jonka hän aikoo selvittää.
Olipa kerran on omalaatuinen, kihelmöivä, arkipäiväistä elämää erilaisissa olosuhteissa esiin tuova kasvukertomus, jossa on linkkejä ja jännitteitä jokaiseen jo koettuun ja olemattomiinkin asioihin, ajatuksiin, fantasioihin. Lukija saa itse tehdä paljonkin johtopäätöksiä sekä isän että pojan ja heidän läheistensä elämästä ennen ja nyt. Hieno kirja ja ehdottomasti lukemisen arvoinen jo erilaisuutensa vuoksi. Suosittelen kaikille, jotka eivät vieroksu pieniä laittomuuksia tai ehkä jopa suurempiakin… Erittäin kiinnostava ja omaperäinen kirja, ensimmäinen Jonas Bengtssonilta suomennettu teos.