Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Christine Schroeder (1908–1984) oli vain 22-vuotias, kun hänet palkattiin Kansallissosialistisen puolueen johdon palvelukseen vuonna 1930. Hän oli juuri muuttanut Müncheniin, jossa oli tuolloin 7 miljoonaa työtöntä eikä työnsaanti ollut helppoa. Pieni lehti-ilmoitus vaikutti kuitenkin koko hänen loppuelämäänsä. Hänet valittiin pätevänä pikakirjoitus- ja konekirjoitustaitoisena, luotettavana, palvelualttiina sekä itsenäisesti työhön kykenevänä sihteerinä työhön 87 hakijan joukosta. Hän työskenteli ylimmän SA-johdon sihteerinä eri osastoilla vuoteen 1933 saakka.
Hieman myöhemmmin puolueen eri esikunnat muuttivat Berliiniin ja tuolloin Christa pestattiin tilapäistyövoimaksi valtakunnankansliaan. Hitler oli tuolloin huomannut Schroederin erityistaidot ja hänet valittiin sihteeriksi Führerin henkilökohtaiseen lähipiiriin. Hän työskenteli siellä toisen maailmansodan syttymiseen saakka ja toimi sen jälkeen yhtenä Hitlerin sihteereistä jokaisessa johtajan päämajassa sekä tämän matkoilla ollen käytettävissä ympäri vuorokauden. Käytännössä hänellä ei ollut lainkaan nuoren naisen yksityiselämää.
Hitlerillä oli myöhemmässä vaiheessa käytössään kaksi henkilökohtaista sihteeriä, Christine Schroeder ja Johanna Wolf. He seurasivat Hitleriä päämajassa, tämän matkoilla ja olivat käytettävissä sekä läsnä jatkuvasti. Hitlerillä kun oli tapana usein sanella puheita, kirjeitä ja ajatuksiaan sekä pitää keskeytymättömiä, pitkiä monologeja myös keskellä yötä tai myöhään illalla. Hän piti kyllä myös hyvää huolta sihteereistään: näiltä ei puuttunut kunnollista ruokaa, välipaloja, jopa asuntokin järjestyi, kun Christa sellaista ehdotti. Toisaalta hänkin joutui noudattamaan alaisille määriteltyjä sääntöjä ja ohjeistuksia. Sihteerinä hän oli kuitenkin myös kriittinen ja uskalsi jopa väitellä Führerin kanssa sekä esittää omia ehdotuksiaan ja näkökantojaan, joskus jopa vaarallisen oloisesti.
Olin Hitlerin sihteeri on koottu Schroederin omista muistiinpanoista noilta vuosilta sekä osittain kirjeistä ja materiaalista, jonka todenperäisyyttä ei ole syytä epäillä. Kirja on erinomainen ajan- ja työnkuva vuosista, jotka muuttivat maailmaa. Se antaa myös sisäpiiritietoa Hitlerin omista tottumuksista, päivittäisistä rutiiineista, käyttäytymisestä, mielipiteistä, huumorista, sairauksista, käytöstavoista sekä erilaisista pikkuseikoista, joihin asioita läheltä seuraava sihteeri pakostikin joutuu tutustumaan. Lisäksi kirjassa on luonnehdintoja Führerin lähipiiristä, naisystävistä sekä muista häneen vaikuttaneista henkilöistä — ei ehkä vähiten henkilääkäristä, jonka omalaatuisiin pistoksiin johtaja oli jo koukussa. Kirjoittaja pyrkii valaisemaan Hitlerin persoonallisuutta sekä sitä, millaisen henkilön alaisuudessa hän todellisuudessa työskenteli.
Teos etenee uskollisesti aikajanaa seuraten aina sihteerin omaan pidättämiseen ja oikeudenkäyntiin asti. Christa ei missään vaiheessa puolustele toimiaan, hän todellakin työskenteli tavallisena sihteerinä, joskin hieman poikkeavan työnantajan palveluksessa. Ainoastaan eräässä kohdassa hän ihmettelee, miten on voinut halveksua toisia ihmisiä esimerkiksi rodun tai kansallisuuden perusteella. Tämä on oikeastaan ainut kohta, jossa hän kyseenalaistaa omat toimensa. Hän katsoo olleensa erittäin rehellinen, jopa äärimmäisyyksiin asti ja tehneensä työnsä kuten hänen oletettiinkin tekevän. Puheita, kirjoituksia, kirjeitä, kuten perinteinen sihteeri ainakin. Hitlerin henkilökohtaisista mielipiteistä ja asioista hän pysytteli mahdollisimman paljon loitolla. Loppuaikoina hän tosin esitti teräävääkin kritiikkiä suoraan Hitlerille.
Ilmeisesti näinkin läheisestä ja pitkästä 15 vuoden työsuhteesta (joista 12 suoraan Hitlerin alaisena) johtuen Schroeder vangittiin 1945 ja häntä pidettiin internoituna miehitysvaltojen leireillä ja vankiloissa 1948 asti. Hänet luettiin alioikeudessa pääsyyllisten joukkoon, mutta ylempi oikeus muutti hänen luokituksensa myötäilijäksi, jolloin hänet vapautettiin. Myöhemmin hän työskenteli sihteerinä kevytmetallitehtaassa sekä rakennusalan yrityksessä, josta joutui jäämään eläkkeelle terveyssyistä vuonna 1959.
Kirja on poikkeuksellisen elävää, raportoivaa ja mielenkiintoisesti kirjoitettua muistelua noilta vuosilta. Itse pidin tätä hyvä selvityksenä tavallisen työntekijän asemasta Führerin läheisyydessä varsinkin sodan loppuvaiheessa, jolloin johtaja alkoi itsekin olla jo hyvin selvillä sekä omasta että maailman tilanteesta. Vain yhden sihteerin kertomaa, mutta erittäin mielenkiintoista ja osittain jopa vavahduttavaa tekstiä. Suosittelen sotahistoriasta kiinnostuneille, mutta myös kaikille sihteereille ja assistenteille — tässä hiukan tavallisesta poikkeava sisäpiirinäkökulma sota-ajan keskeisiin tapahtumiin työntekijän silmin.