Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olipa kerran illalliskutsut. Yksi vieraista poistuu kesken kutsujen yläkertaan, eikä palaa. Ensin luullaan, että mies on käynyt vessassa ja poistunut sitten asunnosta vaivihkaa, mutta käy ilmi, että hän on lukinnut itsensä vierashuoneeseen. Sinne hän myös jää, isäntäperheen suureksi ahdingoksi.
Tästä lähtökohdasta Oli kerran kello nolla kierittelee nokkelan tarinan. Kirja jakautuu neljään osaan, puheenvuoron saa neljä eri ääntä, joista jokaisella on omanlaisensa suhde vierashuoneeseen sulkeutuneeseen Milesiin. On Anna, joka tapasi Milesin teininä kirjoituskilpailun voittajien Euroopan kiertueella, homo kuvatoimittaja Mark, joka tutustuu ohimennen Milesiin ja kutsuu tämän illalliselle ja niin edelleen.
Oli kerran kello nolla on kauniisti kirjoitettu. Voin kuvitella, ettei suomennos ole ollut aivan helppo, ja esimerkiksi kirjan eri osioiden nimeäminen ei aivan vastaa alkuperäistä (jossa osat on nimetty kirjan nimen mukaisesti There, But, For ja The), mutta noin kokonaisuuden kannalta sanoisin Kristiina Drewsin selvinneen hienosti, sen verran mukava tätä kieli-iloittelua oli silti lukea.
Kirjan juoni ei ole kummoinen, vaikka hauskaa satiiria Ali Smith rakenteleekin. Tämän kirjan ilot ovat hienossa henkilögalleriassa ja kauniissa kielessä. Kirjassa on runsaasti mielenkiintoisia henkilöitä – kirjan ehdoton valopilkku on vauhdikas ja fiksu naapurintyttö Brooke. Oli kerran kello nolla oli hauska lukea, eikä ollenkaan niin puisevan korkeakirjallinen kuin miltä se aivan aluksi vaikutti.
