Olga on nyrpeä tyttö, joka rakastaa eläimiä ja suhtautuu tieteeseen intohimoisesti. Ihmiset ovat sitten vähän vaikeampi juttu, niiden kanssa Olga tulee toimeen vähän huonommin.
Eräänä päivänä Olga löytää ulkoa ensin jännittävää sateenkaarikakkaa ja sitten oudon haisevan otuksen, joka näyttää täyteen puhalletun hamsterin ja kolmivuotiaan piirtämän perunan risteytykseltä.
Otus ei muuta tee kuin sanoo ”njää”. Olga alkaa tutkia, millaisesta otuksesta on kyse ja mitä se syö – ja sehän vaatiikin ihmisten ilmoille menemistä. Olga joutuu tekemisiin muun muassa kirjastonhoitajan ja erikoisen kaupansedän kanssa. Olga joutuu kohtaamaan myös naapurin raivostuttavat Shalalan ja Farlan.
Kaikkien näiden kohtaamisten myötä Olga joutuu ehkä vähän myöntämään, että ihmistenkin kanssa voi tulla toimeen ja olla ihan kivaakin, kun oikein yrittää.
Olga ja haiseva olio ulkoavaruudesta on helppolukuinen, hauska ja runsaasti kuvitettu. Kirjan huumori on sopivasti tyhmää ja höpsöä. Tämän luulisi toimivan mainiosti koululaisille, joille Neropatin päiväkirjatkin uppoavat.