Vuonna 1968 neuvostojoukot miehittivät Prahan ja koko Tšekkoslovakian yhdessä yössä. Älymystölle ja toisinajattelijoille koitti kovat ajat. Yksi näistä on Tomáš, kirurgi, joka asettuu vaimonsa Terezan kanssa joksikin ajaksi Zürichiin. Rakkaus johdattaa kuitenkin takaisin kotiseudulle, ja sittemmin vielä kauemmas maalle, kauas kaikesta kiinnostavasta. Tomášin ja Terezan lisäksi keskeisiä henkilöitä on kaksi: Tomášin rakastajatar Sabina sekä hänen rakastajansa Franz. Eikä unohtaa sovi myöskään Tomášin ja Terezan koiraa. Näiden suhteiden sekasotkua Milan Kundera pyörittää läpi psykologisen romaaninsa Olemisen sietämätön keveys.
Oikeastaan kirjan henkilöt eivät ole ollenkaan tärkeitä. Tärkeää on se, mitä he edustavat, tai oikeammin se, mitä Kundera heidän kauttaan tutkii. Yksi tärkeä teema on rakkauden ja parisuhteen tarkastelu. Mitä tuntemuksia, mitä tunteita niihin liittyy? Kaikki hahmot ovat erilaisia tässä. Tomáš on kyltymätön naistenmies, Franz petturi myös, mutta vain yhden kanssa kerrallaan. Taiteilija Sabina on itsevarman kevytmielinen nautinnontavoittelija, Tereza kompleksinen ja estoinen. Kundera puhuu elämän painon ja keveyden kokemisesta, siitä kuinka voisi vain olla kaikessa rauhassa, nauttia yksinkertaisesta ja jopa tylsästä.
Oman mausteensa kirjaan tuo kuvaus neuvostomiehityksen mukanaan tuomista ongelmista ja elämän rajoituksista. Tomášin on pakko luopua ammatistaan, koska hän ei halua hännystellä vallanpitäjiä. Toisaalta hän huomaa viihtyvänsä yksinkertaisissa töissä. Välillä liikutaan Terezan unissa, joissa väijyy aina jokin ulkopuolinen uhka.
Kokonaisuutena 1980-luvun hittikirja Olemisen sietämätön keveys tuntuu hieman kikkailevalta ja pseudosyvälliseltä, mutta ehkä vika on vain lukijassa. Kirjalla on kuitenkin hetkensä, ja on se sen verran sujuvasti kirjoitettu, että tuskin tarvitsee kauheasti katua muutamaa kirjan kanssa viettämäänsä iltaa.