Lasten kuvakirjoissa on mielestäni usein havaittavissa sellainen seikka, että kuvat selkeästi dominoivat kerrontaa. Tekstin ei siis tarvitse välttämättä olla verbaalisesti kovinkaan mielenkiintoista, koska todellisen mielenkiinnon kohteena kirjassa ovat kuvitukset ja niiden luoma narratiivi. Tällaisia ajatuksia kävi päässäni, kun luin Olematonta Olgaa, sillä tässä kirjassa teksti poikkeuksellisesti ei jää kuvittajan varjoon.
Inka Nousiaisen kerronta puhuu suoraan lukijalle, polveilee ja harhailee välillä asiasta, kun ajatukset täyttää jättiläiskalmari koripallon kokoisine silmineen. Kertoja haluaisi nimittäin esitellä lukijalle Olgan, mutta se ei ole aivan niin yksinkertaista, sillä Olgaa on toisinaan vaikea huomata. Saattaa olla, että hän istui takanasi bussissa, tai sitten hävisi näkyvistä kuin yksittäinen vesipisara sateessa.
Nousiaisen kekseliäässä tekstissä jahdataan siis Olgaa ja ennen kaikkea ajatusta siitä, mikä tekee meistä kaikista omanlaisiamme ja merkityksellisiä, vaikka meinaisimmekin hukkua joukkoon. Loistavan oivaltavasti kerrottua tarinaa tukevat Satu Kettusen upeat kuvitukset. Kettusen vahvuutena on värimaailman ja tekstuureiden rohkea käyttö sekä sommittelu. Olgan etsiminen Kettusen värimaailmasta on lapselle ihan oma hupinsa.
Olematon Olga on erinomainen lastenkirja, jossa yhdistyvät vahva kerronta ja visuaalisuus erittäin persoonalliseksi kokonaisuudeksi. Vaikuttava kirja!