Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nuori asianajaja Spät saa rahakkaan jutun, jossa tarvittaisiin hieman luovia salapoliisintaitoja. Hänen pitäisi tutkia kantoninneuvos Kohlerin tekemää murhaa siitä lähtöoletuksesta, että vankilaan jo kertaalleen tuomittu tri h.c. Kohler ei olisikaan syyllinen. Asiassa on kuitenkin sellainen pieni mutta, että Kohler on aivan varmasti murhaaja. Ainoa epäselvä asia on Kohlerin motiivi, josta tämä ei ole vielä vankilassa vietetyn ajankaan jälkeen suostunut pukahtamaan sanaakaan. Juttu tulee Spätin ruumiin ja mielen terveydelle kalliiksi, eikä ihmishenkikään näytä olevan kovin kallis, kun monimutkainen valtapeli alkaa paljastua. Lopulta vain ajatus kostosta ja oikeutetusta murhasta pitää Spätin liikkeellä.
Friederich Dürrenmatt oli kiehtova kirjailija ainakin niiden kahden teoksen perusteella, jotka häneltä (toistaiseksi) olen lukenut; Haaverin vinkkasin muutama vuosi sitten. Hän etsii jotain uutta dekkarigenrestä. Jo alkuasetelma on poikkeuksellinen, kun rikos on tapahtunut, mutta se koitetaan esittää toisessa valossa. Oikeudessa tutkitaan moraalia, rikoksen oikeutusta, syitä seurauksineen. Miten kuolema sovittaa kuoleman, vai sovittaako se?
Dürrenmattin kerrontatapa on koukuttava: pääosa kirjasta on vähitellen alkoholisoituvan Spätin tunnustuksellista tekstiä, joka on suunnattu syyttäjälle ja poliisille. Sen on tarkoitus paljastua Spätin itsemurhan jälkeen. Lopulta Spätille tulee kiire saattaa teksti loppuun, eikä hän aivan valmiiksi ehdikään. Lukijalle jää mietittävää, että mitä oikein tapahtui. Helppo pala Oikeus ei ollut Dürrenmattillekaan. Hän aloitti kirjan 1950-luvulla, mutta ei saanut sitä silloin toimimaan mieleisellään tavalla. Lopulta hän muokkasi romaanin julkaisukuntoon vasta lähes 30 vuotta myöhemmin.
Tässä kirjassa oli jotain äärettömän kiehtovaa. Se on persoonallinen rikosromaani, potentiaalisen rikoksentekijän psykologiaa luotaava moraliteetti, jossa ei voi yhtään olla varma, mitä kulman takana odottaa. Lisäksi Dürrenmatt viimeistelee teoksen niin pirullisen mustalla huumorilla, että ainakin minä viihdyin erinomaisesti sen parissa. Kesän isoimpia suosituksia meikäläiseltä!
