Leena Lehtolainen palaa tässä jännärissään Henkivartijan päähenkilöön, Hilja Ilveskeroon. Hilja on nuori, USA:ssa turvallisuuskoulutuksen saanut nainen, joka on aikaisemmin toiminut liikemiesten ja poliitikkojen henkivartijana sekä ystävättärensä ravintolan yleisnaisena. Hiljan tarina saa nyt jatkoa ensin Toscanassa, jonne hän on matkustanut tapaamaan rakastettuaan David Stahlia, jolla on monta muutakin henkilöllisyyttä. David kuitenkin häipyy oudosti ja jättää Hiljan asuntoon – myöhemmin huoneesta löytyy murhattu mies.
Hilja palaa takaisin Suomeen ja kysymykset alkavat herätä täysillä. Miksi Davidilla on erään Keskusrikospoliisin päällikön numero kännykässään? Onko David edes elossa? Miksi jo edellisestä kirjasta tuttu Trankov on saanut taas viisumin Suomeen ja mitä hänellä on oikein menossa? Kysymyksiä riittää selvitettäväksi. Onneksi vanha ystävätär on palannut työstään Afrikasta, tosin sairaana, mutta aikoo perustaa uuden ravintolan. Tässä riittää puuhaa ainakin fyysisesti, että väsymys peittäisi ikävän ja huolestuneisuuden.
Välillä muistot palaavat mieleen: äidin kuolema, Jari-enon hukkuminen sekä tietysti Frida, ilves – rakkain maailmassa. Kaiken tutkimuksen ohella hän saa myös tietoja äitinsä kuolemasta sekä erityisesti Juho-enon hukkumisesta. Tuntuu kuin kaikki pyörisi samaa suurta ympyrää.
Kun hän lopulta lupautuu Trankovin malliksi erääseen maalaukseen sekä tämän kanssa läheisempiiinkin tekemisiin, muuttuu maailma taas erilaiseksi. Jotakin on kuitenkin pahasti pielessä, erilaisia sopimuksia on jo solmittu sekä lisää on suunnitteilla. Niissä on mukana arvovaltaisia suomalaislähteitä sekä venäläisiä pahamaineisia kavereita. Onko Trankov yksi heistä vai todellakin nuori, rakastunut poikamies? Keneen voi luottaa, kuka on milläkin puolella ja millä tavalla henkilö voisi olla ostettavissa?
Lehtolaisen Ilveskero-kirjoissa ei ole aivan samanlaista kotimaisuutta ja tuttuuden makua kuin Maria Kallio -sarjassa. Tapahtumat tuntuvat sekavammilta, olosuhteet räväkämmiltä, maailmalla liikutaan ja kansainvälisyyttä on ilmassa. Hilja on nimestään huolimatta hyvin koulutettu, epäilevä, maailmaa ehkä hiukan skeptisestikin katsova kovapintaisempi nainen. Vain rakkaus saa hänet avautumaan. Itse pidin eniten kotimaahan sijoittuvista, maanläheisimmistä jaksoista. Muu tuntui jotenkin vieraalta eikä nopea vaihtelu tilanteesta toiseen oikein tuntunut sopivan tyyliin. Lisäksi henkilöiden tyypittely sekä väkivaltaisuus oli aika radikaalia… Suosittelen Lehtolaisesta, trillerimäisestä menosta sekä monimutkaisesta juonittelusta sekä sivujuonista pitäville, itse en ollut niin välittömän ihastunut tähän kirjaan tällä kertaa – ehkä se johtui vain omasta pienestä vierauden tunteesta.