On tavallinen belgialainen ydinperhe: isä, äiti, kertojana toimiva isosisko ja pikkuveli Gilles. Isä työskentelee huvipuiston kirjanpitäjänä, mutta ennen kaikkea isä on metsästäjä, joka on oikeasti elossa vain metsästäessään suurriistaa jossain kaukana. Perheensä parissa isä on kuin häkkiin suljettu eläin, joka kerryttää raivoa sisäänsä, kunnes se purkautuu, tavallisesti äitiin.
Äidistään kertoja ei osaa sanoa kuin pakkomielteen puutarhanhoitoon ja minivuohiin, ja sen, että äiti pelkää isää. Syystäkin, se käy kyllä selväksi. Pikkuveli Gilles on perheenjäsenistä kertojalle se kaikista rakkain, isosiskon suhde pikkuveljeensä on lämmin ja äidillinen, vastapainona isän julmuudelle ja äidin värittömyydelle.
Eräänä päivänä lapset joutuvat todistamaan kammottavaa onnettomuutta. Se muuttaa jotain Gillesissä, pikkuveli menee yksinkertaisesti rikki.
”Joka ilta pikkuveljeni silmissä naksahti. Tuo sävelmä osui johonkin syvällä Gillesin sisimmässä, johonkin ilontuotantokoneiston olennaiseen osaan, ja murensi sitä päivä toisensa jälkeen niin, että se pian kävisi korjauskelvottomaksi. Ja joka ilta minä hoin itselleni, ettei se mitään haitannut, että tämä oli vain elämäni epäonnistunut sivujuoni ja että kaikki kirjoitettaisiin ennen pitkää uudelleen.”
Isosiskon selviytymismekanismi on lähteä ratkaisemaan ongelmaa. Hän haluaa pelastaa Gillesin ja keksii ratkaisun, joka vaatii opiskelua ja toimenpiteitä. Siinä missä veli käpertyy itseensä enemmän ja enemmän, sisko suuntautuu eteenpäin, innostuu opinnoistaan ja suunnittelee tulevaisuutta. Isosiskon keksimä ratkaisu on ehkä fantastinen ja epärealistinen, mutta ainakin se on lopulta tie ulos perhepiiristä.
Oikeaa elämää on Adeline Dieudonnén esikoisteos. Varsin napakka pieni romaani on kammottava, tiivistunnelmainen kirja, jossa lapsuuden kesien lämpöä varjostaa isän pahuus. Synkkä ja väkivaltainen kasvukertomus roiskuu verta, ihmisten ja eläinten. Pieneen kirjaan on saatu mahtumaan paljon julmuutta. Goottilaista kauhukuvastoa pursuava Oikeaa elämää on uhkaava, painostava, ei missään nimessä mikään mukava kirja, mutta sitä puhdistavampi on lukukokemus.