Torgny Lindgrenin maisemissa ja hahmoissa on aina jotain jännittävää, jotain persoonallista, jotain leppeän humoristista. Hän kirjoitti tarinoita, jotka eivät muille tulisi mieleenkään. Raamatussa Lootin vaimo muuttui suolapatsaaksi, kun katsoi taaksensa. Mutta Torgny Lindgrenin tarina ei pääty tähän, ehei, vaan se alkaa siitä. Jos ihminen voi muuttua suolapatsaaksi, voi kai hän suotuisissa oloissa muuttua myös joksikin muuksi? Tai mitä liikkuu vanhan miehen päässä, kun hän on juuri järjestänyt vaimovainajansa asioita, ja kuljettavana on yksi kerrosväli ylöspäin? Selviytymistarina portaikossa.
Olen lukenut jo aika monta Torgny Lindgrenin teosta, ja Oikea Maisema nousee niistä yhdeksi aivan parhaista. Se on kymmenen nimeämättömän kertomuksen kokoelma, joista jokaisessa pureudutaan johonkin eriskummalliseen legendaan tai henkilöön ihan niin kuin Torgny Lindgren vain osaa. Viisto tulokulma ja lempeä viisaus lyövät kättä Lindgrenin tekstissä. Kirjan viimeinen kertomus on ehkä kaikkein hienoin: matkustajakotiin on kertynyt jos jonkilaista taiteilijaa ja rihkamakaupustelijaa – sekä Ruotsin prinssi Eugen, joka on hävinnyt hovista. Kuinka Eugen ja taidemaalari Kirjo Lehti onnistuvat myymään maisemamaalauksen sokealle miehelle, on vain yksi herkullinen yksityiskohta loistavassa tarinassa.
Torgny Lindgrenin pohjoisruotsalaisessa filosofisessa verkkaudesssa on jotain ajatonta. Tarina tulee kerrottua, maisema tulee maalattua, sinfonia sävellettyä (vaikka papukaijan avustuksella). Ei ole mikään kiire minnekään. Lukekaa tämä kirja, tästä tulee ihan aidosti hyvälle mielelle!