Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
En muista, miten saksalaiskirjailija Daniel Kehlmannin teokset ensi kerran käsiini monta vuotta sitten päätyivät. Vähänlaisesti Suomessa tunnetun tuotteliaan kirjoittajan teoksia on käännetty vain muutamia, mutta nyt on käsillä todellinen helmi, itävaltalaisesta elokuvaohjaaja G. W. Pabstista (1885–1967) kertova historiallinen romaani Ohjaaja. Se on ilman muuta yksi parhaista tänä vuonna tähän mennessä lukemistani kirjoista.
Ohjaaja keskittyy Pabstin elämään ja tekoihin toisen maailmansodan aikaan. Vähän ennen maan rajojen sulkeutumista ja sodan syttymistä Amerikassa, Ranskassa ja Sveitsissä oleskellut Pabst palasi perheineen Itävaltaan. Natsivallan aikana Pabst pystyi harjoittamaan ammattiaan – jos kohta kieli keskellä suuta – ja hän oli yksi harvoista suurista elokuvantekijöistä, jotka jäivät Kolmanteen valtakuntaan koko sodan ajaksi. Oliko Pabst natsi? Hyväksyikö hän Hitlerin teot? Daniel Kehlmann ei anna suoraa vastausta, tilanne on monimutkainen.
Jälkisanoissaan Kehlmann korostaa, että kirja G. W. Pabstista on fiktiota. Monia oikeasti eläneitä hahmoja Greta Garbosta Leni Riefenstahliin mukana pyörii, mutta kirjailija ottaa tositapahtumien ympärillä kerronnallisia vapauksia. Ohjaajan näkökulmien monipuolisuus on kirjan suurin vahvuus. Oikeastaan Kehlmann tarkkailee Pabstia koko ajan muiden silmin, toisten kertomusten, toisten mielipiteiden, toisten muistikuvien – hyvien tai hatarien – avulla. Eniten Kehlmann antaa mielikuvituksensa laukata romaanin avaintaitteessa, sodan lopussa Prahassa kuvatun kadonneen mestariteoksen Molanderin tapauksen käsittelyssä. Olisiko kaikki voinut mennä niin kuin Kehlmann kuvaa?
Itseäni kertomukset toisen maailmansodan kauhuista ovat jo alkaneet tympiä, natsien pahuudesta lukeminen ei kerta kaikkiaan enää haluta. Kyse ei ole siitä, että teot pitäisi unohtaa, vaan siitä, että saturaatiopiste on tullut jo vastaan. Mutta tässä samassa kontekstissa operoiva Ohjaaja jätti kyllä sopivasti erilaisen maun. Daniel Kehlmann löytää aihepiiristä jotain uutta, jotain tuoretta. Ohjaaja on niitä romaaneja, joita ei tosiaankaan kannata sivuuttaa!
