Luin tätä kirjaa hitaasti ja hartaudella, sillä vaikka kirjan sivujen määrä on suhteellisen pieni, niin sisältö on monin tavoin vaativaa ja koskettavaa.
Taustalla on Beethovenin Pastoraalisinfonia ja kirjassa onkin ne viisi osaa, joista yksi osa on myrsky, johon sisältyy paljon, muun muassa Estonian uppoaminen.
Ohimarssin tarinassa on keski-ikäinen mies, jolla on perhe ja lapset, ihan hyvä elämä. Vaan kun on sitten mennyt rakastumaan nuoreen naiseen, joka on myöskin varattu. Naisella on myös mies ja lapsi. Jos tekisi mieli tässä vaiheessa antaa neuvoja, että älkää, niin sehän on ihan turhaa, koska suhteeseen tarvitaan aina kaksi, ei syntipukkia.
Tätä kirjaa voisi nimetä miehiseksi rakkaustarinaksi, koska siitähän tässä on kyse. Ei keski-ikäisen tarpeesta vietellä nuorempi nainen, vaan tapahtumasta, joka voi vaan tulla eteen. Kaikin tavoin kuitenkin kaunista, vaikka Malte kovin itseään toisinaan tuomitsee.
Tässä Ohimarssissa ei kyllä varsinaisesti marssita, mutta eletään elämää ja yritetään selviytyä siitä. Kun Malte lopulta on selvillä vesillä, sitä ennen on tapahtunut vaikka mitä, kaikkea sitä, mitä ei olisi pitänyt tapahtua. Vaan on uusi ystävä, Nikander, joka vaan lyöttäytyi seuraan ja lähti matkaan.
En kerro enempää kirjan juonesta, koska se on jokaisen koettava itse, otettava haltuun, makusteltava ja annettava ajatuksissaan hautua, mitä tuli luettua.
Ohimarssin kertoja muuttuu minästä häneksi ja aikakin on välillä nyt ja ennen, mutta kaikki pysyy kasassa erittäin hyvin. Kokonaisuus on sellainen paketti, että se on nautittavaa luettavaa. Kieli on loppuun asti hiottu ja se maistuu hyvälle.
Kun kirjoitin tätä, kuuntelin Beethovenin Pastoraalisinfoniaa….