Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Syksyn 2008 yksi mielenkiintoisimmista esikoiskirjailijoista on Siltalan veljesten uuden kustannusyhtiön outo lintu, ristijärveläinen metsuri ja filosofi Pauli Kohelo. Niin, no — kyseessä on tietenkin pseudonyymi, jonka takaa on arvailtu löytyvän mahdollisesti Kari Hotakaisen tai ehkäpä Touko Siltalan. Oma arvaukseni voisi olla myös Hotakainen. Jotenkin Kohelon tyylin ironiset loppukaneetit ja harkitun hulvattomat tyylirikot tuntuvat vain niin kovin tutuilta. Mutta oli kirjoittaja sitten oikeasti kuka hyvänsä, niin itse kirja on mainio pikku opus. Hotkaisin sen kertaistumalta nyt, mutta palaan siihen varmasti vielä jatkossa usein.
Kohelo kirjoittaa oman itsensä löytämisestä, valaistumisesta. Siitä, kuinka aluksi pienellä kirjoitettavat sanat alkavatkin tulla Isoin Alkukirjaimin kirjoitetuiksi. Maanläheinen metsuri löytää Tietoisuuden ja henkisen tasapainon. Apuna hänen Tiellään on rakas vaimo Paula, kompastuskivenä naapurin rötöstelevät Suhosen veljekset. Mukana pyörivät myös Himas-Pekka, Mitron Iskä, Desmond Tutu ja muut tutut. Paulin valtavassa Häikäistys-nimisessä talossa (nimi tulee kuparisesta päätyseinästä, joka heijastaa mystistä valoa luonnonkiviselle terassille) pidetään filosofisia konventteja, joissa maailmankuulut ajattelijat nukahtelevat toistensa alustusten aikana.
Kohelon teksti on ironian juhlaa, kahden sanan vitsejä, äkkinäisiä näkökulman vaihdoksia. Teksti on viihdyttävää, mutta voi sitä penkoa hieman syvemmältäkin niin halutessaan. Hauska pikku kirja, suosittelen.
