Aimo ja Köpi soutavat kolmen kesäisen viikon aikana Kustavista Hailuotoon. Se Juha Hurmeen romaanin Nyljetyt ajatukset juonesta. Muuta ei lähes viidensadan sivun aikana tapahdu. Mutta kuten Hurmeelta voi odottaa, ei tällä hitaasti etenevällä kehyskertomuksella ole mitään tekemistä itse teoksen kanssa. Sillä sanottavaa Hurmeella on.
Aimo ja Köpi puhuvat. Koko kirja rakentuu heidän pitkien monologiensa ja välillä dialogiensakin varaan. He pitävät esitelmiä, käyvät näytelmätyylisiä keskusteluja, he kertovat iltasaduiksi kansantarinoita. Aiheet käsittelevät kaikkea kulttuuria: kirjallisuutta, musiikkia, teatteria, jopa oopperaa. Kaikessa kulkee läpi monipuolisen ja -alaisen sivistyksen arvostus ja siitä juontuva innostuminen. Taiteen ”täysinäishyminöivän hetken” metsästäminen on kaiken mitta. Taiteen olemuksen etsiminen, taiteen tavoitteiden tutkiminen ja ennen kaikkea taiteen inhimillisyys ovat Hurmeen tärkeitä teemoja.
Jo kirjan ensimmäisillä sivuilla puhutaan Volter Kilven Saaristolaissarjasta, josta jutut kulkevat samaa tahtia matkan edistymisen kanssa: Raumalla puhutaan Hjalmar Nortamosta, Porissa Algot Untolasta, pohjoisempana keskustelu kiinnittyy Radiopuhelimet-yhtyeeseen. Henrik Otto Donner, August Pyölniittu, David Axelrod, Woody Guthrie, Aleksis Kivi ja niin edelleen. Hurmeen matkalaiset keskustelevat päätähuimaavan monesta teemasta ja taiteilijasta, mutta punainen lanka säilyy tiukasti Hurmeen käsissä.
Nyljetyt ajatukset kokeilee romaanin muodon rajoja. Perinteisestä romaanikerronnasta tai juonen ja henkilöhahmojen kehittymisestä ei tarvitse välittää. Minulle Nyljetyt ajatukset toimii porttina kohti yhä uusia kulttuurielämyksiä, sillä uskaltanen luottaa Hurmeen suosituksiin; sen verran hyvin Hurmeen innostavat analyysit esimerkiksi Volter Kilvestä tai Martti Innasesta myötäilevät omia mielipiteitäni. Onneksi kirja on varustettu myös kattavalla henkilö-, teos- ja paikkahakemistolla.
Tämä kirja on huippuhyvä.
Juha Hurme Prosak-proosaklubilla Marko Gustafssonin haastateltavana.